Seperate Tables eli Eri pöydissä (Englanti-58) Turhantörkeiden ihmisten iltarusko

Joka aamulla taas jatkuu. Jäykästi. Englantilaisessa syrjähotellissa `asuu` erilaisia eksentrikkoja (suhderikkojia, suhteettomia eli ikiyksinäisiä, turhantärkeitä, törkeitä, tyhjäntoimittajia jne, you know what I mean, "I am mean" voisi lähes kuka tahansa heistä sanoa...), mutta kaikki eri tavoin yksinäisiä, jokainen vieras istuu yksin pöydässään, kuin teatterilavalla; Hotellia johtaa vanha kääkkä, joka alistaa alistettua tytärtään (Deborah Kerr, alistaa, alittaa näyttelemisensä kokoajankliseiseen keho käppyrässä, kädet ristissä rintojen alla, silmät pyorivät päässä ja suupielet suuntaavat alaspäin) ja asukeista voisi mainita esim juopon jenkkikirjailijan (Burt Lancaster), hänen järjettömästi samaan paikkaan sukeltavan myösjenkki ex-vaimonsa (Rita Hayworth), ex-majurin (David Niven) ja ainoa kerta kun koko kaarti on yhdessä, lähes saman pöydän ympärillä kokoustamassa on tilanne, kun selviää että majuri on värittänyt uransa (oli huolto`upseeri` sodassa) ja on "nykyisin" naisia kopeloiva niljake... (Siis `majuri` ei tietenkään ole tilaisuudessa) - Ihan toimiva vähän väkisinväännetty teatraalisuus, jota loistavahko, luistavahko dialogi ja loistavat näyttelijät petraavat parempaan päin. Varsinkin Lancaster loistaa. "Yhdessä revitte toisenne palasiksi, ja erossa itsenne." Ja ikivirke: "Yksinäisyys on kauheinta väkijoukossa."