A Woman Kills (Ranska-68) Absurdia avuttomuutta

Tai tässä pahemminkin, paremminkin A Man Kills. Tässä Jean-Denis Bonanin ohjaamassa outoudessa toitotetaan aluksi niin monta kertaa sitä että "prostuoituja tappava nainen on kuollut, silti murhat jatkuvat..." että tehokeinoisuus, keinokkuus ylittyy jo heti aluksi. Se ei ole, vaikka tekijät niin luulevat, välttämättä kokeellista elokuvaa. Eikä mustavalkonen filmi. Eikä se, että kuvataan pitkään kapeita katuja, käytäviä (tai mitä tahansa kohtausta) kirskuvan musiikin kera. Eikä jäykän monotoninen monologi (lue: huonosti näytelty) ohi tai suoraan kameraan. Kaikki nämä vedetään tässä ihan salkoon, ja se on tylsää. Aihe on karu, mutta jotain absurdia huumoria on yritetty etsiä, onnistumatta. Jean-Louis van Belle tulee mieleen (se on positiivista), mutta ilman hänen avaruudenläheistä "arkea", lakonista hulluuttaan, maanläheistä linnunrataa... Ai niin, Se Mies; Elokuva tuuttaa lähes koko ajan huonosti hullua näyttelevää miestä, joka taitaa olla siksi seksi sarjaseksimurhaaja. Yksi valtti elokuvalla kyllä on; Jatkuvat, kökösti puhe`lauletut` chansonit menevät laulu laululta oikeasti `kriittisimmiksi`, käsittämättömimmiksi..