Irrallinen (Puola-64)

Vähän kuunnellen, muunnellen: `Joskus kiipeän tänne ylös kuuntelemaan kaloja.` Jerzy Skolimowskin esikoiselokuvassa, esikoisohjauksessa hän itse juoksee ympäri Varsovaa ennen myöhäistä armeijaanastumistaan. Hän ja tapaamansa tyypit ovat myös irrallisia, sopimattomia, tylsistyneitä. Pää-irrallinen lukee yliopistolla iktyologiaa eli kalatiedettä, mutta sekin jää nyt armeijan alle. Tai jonkin. Elokuvassa on paljon kyynis-lakonisia heittoja (kun hän kertoo että lähtee ehkä maaseutukaupunkiin alan töihin, hänen kotirouvagigolona toimiva taidemaalari-selittäjä kiteyttää: "Kerran viikossa elokuva, bridgeä apteekkarin kanssa, yksi prostituoitu kaupungissa."), absurdeja hauskuuksia ("Ostatko tummaa vai vaaleaa leipää?" " "Ei väliä värillä, se tulee sokealle."), näppärähköjä yhdistelmiä (lohien paluusta aina samaan joenmutkaan kutemaan vedetään verkot parien löytämiseen, avioliittoon), mutta kukaan ei juurikaan naura, noteeraa näitä juttuja. Harhaus ja harmaus hallitsee. Lähes mestariteos mielenkiinnottomuudesta mihinkään. Hän on irrallinen, irti, mutta silti täysin jumissa. Ja monet muut. Valtiokin. Se varsinkin.