Curse of The Dog God (Japani-77)

Kolme hönöä nuorta miestä `löytää` (paikalliset ovat löytäneet jo "aikojen alussa") voimakkaasti säteilevän urranivuoren ja laakson, mutta tohotuksessaan ajavat jeepillään ensin koirankopin nurin ja kohta koiran kuoliaaksi. Koiran omistajapoika suuttuu tietenkin sanomattomasti. Tai kyllä syytää syyttäviä sanoja tietenkin, oisko jopa kirouksentynkääkin mukana. Mutta muut kyläläiset riisuvat ko yhdyssanasta tyngänkin pois, he kiroavat paikalle kaahaavaa kaivosyhtiötä kovalla kauhalla, kauhulla.. Paitsi yksi Pyhä Perhe (joka tuntee Vuoren paremmin kuin kukaan muu, `omistaako` suku, perhe jopa Vuoren?...) vastustaa, mutta väkivallattomasti. Eli ensin Vuoren Voima alkaa karsimaan kolmikkoa, kaksi kuoleekin, kolmas jää henkiin (sanan kaikissa merkityksissä), mutta Voima tappaa Vaimon... Sitten kyläläiset (mm ja varsinkin paikallinen moottoripyöräjengi!) alkavat kiusaamaan, karsimaan miestä, perhettä, yhtiötä... / Yhtä aikaa mainion ja masentavan täyteenpakattu monimanaus, mutta valitettava, kai, tai sitten ei, omakeksimä muka paikalliseen manausmystiikkafolkloreen kuuluva (ja vaikka ei kuuluiskaan, niin sitä ei saa tehdä, näyttää, niinkuin tässä, JA koiraa EI kiusata!!) koiran hautaaminen maahan, niin että pää jää pinnalle ja mehevä lihaluu liian kauaksi eteen, tekee tästä teoksesta idioottimaisen(,) iljettävän niljakkeen. Elokuvan loppu ("tehdään tästä mahdollisimman mahdottoman `kerroksellinen`", miestä ja naista kuolee ja syntyy, "kuolee" ja "syntyy", `kuolee` ja `syntyy`, kuolee ja syntyy, ja taas alusta, tai lopusta...) myös ampuu elokuvaa jalkaan. Ja koko elokuvakehoon.