Agnes Vardan teos on kuin virkistävä elokuvasuihku kautta kylpy. Michel Piccoli esittää satavuotiasta Herra Elokuvaa, joka on tehnyt kaiken, ollut kaikki, ollut kaikkialla, nähnyt kaikki ja kaiken. Välillä hän kyllä `muuttuu` Piccoliksi, kun hän heittää peruukin pois. Elokuvan pitkänä lankana onkin Piccolin ja Marcello Mastroiannin välinen lempän aito nokittelu, kumpi oli/on kovempi. Huikea jakso on myös Piccolin ja Gerard Depardieun luettelointi siitä millä tavoin he ovat eri elokuvissa kuolleet. Muutenkin elokuvahistoriaan tietenkin viitataan jatkuvana filminauhana aidoin ja uusiksi tehdyin kohtauksin: `reunoiltaan`, `ääriviivoiltaan` pikkulampuilla valaistut `Lumieren veljekset` ilmestyvät, Andalusialaisen koiran silmäkohtauksen jälkeen näytetään punaista purskahtavaa tomaatin leikkaamista, Polkupyörävarkaaseen viitataan, viittaapa Varda omaankin elokuvaansa Cléo de 5 à 7 eräässä dialogissa. Jne, jne...
Mutta se varsinainen, elokuvan mittainen lanka on nuoren naisen, elokuvaentusiastin palkkaaminen höpöttämään elokuvista Mr Cineman kanssa. Katkonaisempi lanka on nuorten aikuisten (johon höpöttäjänainenkin kuuluu) tekemän lyhytelokuvan teko. Se onkin varsinainen tekele, useasti väännetty, mutta auttamattoman latteilla (elokuva)lausahduksilla jumitettu. Se ei onnistu, eikä sovi kokonaisuuteen. Voi jopa sanoa, että se sotii kokonaisuutta vastaan.
Mutta Vielä Huikeita ideoita - Huikeita kohtauksia: kuten muka littanalla pahvikameralla kuvattu kohtaus elokuva`tollojen` juhlista Bunuelin Kulta-Ajan tyyliin. Tekoparrat tärisevät kun ylinäyttely jyllää... Elokuva on leikkiä, sitähän se on.
Tähän on hyvä tämä Elokuvavuosi lopettaa..
"Whats`s going on? Is the Party over or just starting?.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti