Run for the sun (Usa-56)

Tää on niin tylsä filmi. että ei pitäisi kirjoittaa lausettakaan, sanaakaan. Mutta käyköön varoituksesta:


Ja miten on voitu saada aikaan näin tylsä `versio` Most dangerous game`sta?! Ja sekin vain elokuvan viimeiset puoli tuntia. Ja se puoli tuntia tuntui nälkävuodelta! Ja koko elokuva nälkävuosisadalta..


Toimittajanainen saapuu lehtensä (ja itsensäkin) toimeksiannosta selvittämään miten, miksi ja mihin viidakkoon ja viinaan vetäytynyt kirjailija/`suuri seikkailija` on päätynyt tällaiseen ratkaisuun.
Viidakkokylässä ja vesistöissä jahkaillaan hillittömän pitkään, sitten kirjailija lähtee viemään naista lentokonella (onhan suuri seikkailija pakostakin myös taitava lentäjä) paikasta pois. Mutta sumussa eksytään ja löpö loppuu, ja mitä näitä nyt on, ja hätälaskeudutaan jollekin pellolle. Mutta pelto ja rauniokylä onkin natsiplantaasi, jota johtaa ex(?)-brittinatsi! Tämän huomioimiseen menee aikaa..


Sitten aloitetaankin se `puolen tunnin pako` `takaa-ajo`, eli laiskaa taapertamista, pusikoissa piiloittelua, makaamista ja nukkumista. Ei oikein synny tuota takaa-ajon tunnelmaa. Syntyy tahmeaa toimintaa ja rakkaustarinaa.  joka etenee lailla etanan. Kaikki "väkivallanteot" off-screeninä..


Richard Widmark ja Jane Green rakkaus/pakoparina ja Trevor Howard päänatsina tekevät mitä pystyvät, ovat olosuhteisiin nähden jopa hyviä, mutta eivät voi mitään raahustavalle, laahaavalle juonelle joka on kuin sulaneessa juustossa tarpomista. Kuin yksi pitkä haukotus..


P.S. Vai että Run for the sun, kyllä tää on Crawl for the sun...