Ytimekkäästi ohjattu (Anthony Mann), ytimekkäästi näytelty (heistä myöhemmin), ytimekkäästi `juoniteltu` ja varsinkin ytimekkäästi kuvattu (John Alton) Raw Deal on varsinkin kuvauksensa takia noirien parhaimmistoon kuuluva. Elokuva vilisee tumman ja valonpuhuvia kohtauksia jotka voisi nostaa esille johonkin Noir-kuva-kirjaan..
Pako ja Kosto. Juoni on rikoselokuvien aatelia ja perustavaraa: Kosto kusipäiselle gangsteripomolle. Ja se kosto kutkuttaa tietenkin niin paljon että vankilakundi (Dennis O`Keefe) pakenee linnasta naisystävänsä (Claire Trevor) sekä puolipakolla mukaan napatun naispuolisen asianajajansa (Marsha Hunt) kanssa. Pakomatka pyörii ensin kaupungissa, sitten suurissa metsissä (yöllinen nuotiohetki tuo metsäistä turvaa (tosin ratsupoliisi vilahtaa) ja kolmikon jonkinlaista yhteishenkeä, mutta myös mustasukkaisuutta `peliin`, molemmat naiset ovat rakastuneet mieheen), sitten piiloilua vanhan ystävän metsätalolla ja lopulta taas `noirimmissa` maisemissa.
Tämän kolmikon näyttelijätyö on erittäin hyvää, mutta jälkeen ei jää myöskään harteikasta, ja muutenkin kookasta ja erittäin kusipäistä (mutta kovan paikan tullen inisevä ja vapiseva kuin varpu tuulessa) gangsteripomoa esittävä Raymond Burr ja hänen alaisensa, löysävartinen, löysäliikkeinen suhmuroija (John Ireland).
Mukana on `pakogenren` pakollisuus, kirous ja siunaus: Radio (myöhemmin tv) ja lehdet tuuttaavat täysillä sanoilla ja kansilla juuri tätä pakoa. Juonessa on keskivälillä jotain vähän väkisin tungettua, mutta samalla elokuvaan eteenpäin tunkevaa voimaa. Esim kun he ovat piilossa tuossa mainitussa metsätalossa poliisit ja koirat syöksyvät paikalle, mutta pidättävät (=ampuvat) jonkun toisen karkulaisen talon pihalle, ja he saavat hengähtää taas vähän aikaa.. Tämä hengähtäminen, varsinkin hengittäminen on elokuvassa isossa osassa: Vankilakundin kolme kovaa toivomusta ovat: Pako, se että saa taas Hengittää ja Kosto. Elokuvan viimeinen repliikki liittyykin juuri hengittämiseen.
P.S. Myös elokuvan musiikki on mainittava ja varsinkin voice-over (Claire Trevor): Elokuva alkaa, kulkee ja päättyy vankilakundin naisystävän tämä hetki-puheella, ja tätä puhetta alleviivaa, kuljettaa ja myötäilee hiljaisehko, `piipittävän`uliseva, aavemainen urkuteema. Elokuvaan tulee heti alussa taitavasti tehty toispuolinen tunnelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti