Detective Bureau 2-3 Go to hell bastards! on visualistien visualistin Seijun Suzukin ohjaama groovevyörytys, jossa muikea rockjazztaustakappale päällystää sopivan kovamenoista, sopivan absurdia, mutta kuitenkin ymmärrettävää meininkiä.
Toimivan vaihteleva yakuzointi. Mukana ei onneksi ole Suzukin samana(!) vuonna ohjaaman gangsterin nousu-tarinan Youth of the beastin liiallisuuksiin menevää juoni-jengi- ja henkilösekamelskaa (visuaalisesti ja `meinigillisesti`sekin kyllä todella upeaa tavaraa), vaan gangsteri- poliisi-etsivä-elokuvan `tyypillinen` perustavara , `etsivä soluttautuu rikollisjengiin` on toteutettu toimivasti, `taloudellisesti`, `älyttömillä` purskahduksilla pippuroiden.
Jo "chubby cheeks" Shishido (kuulemma leikkautti itselleen pulloposket näyttääkseen kovemmalta, ja onnistui siinä!) näyttelee etsivätoimistopomoa (alaisinaan kaksi kökköhahmoa, mies ja nainen, nainen pukeutuu "bogartmaisesti") joka sekoittautuu yakuzajengiin saadakseen heitä poliisien kanssa kiinni. Miehen kaupunkimellastuksista ei absurdeja yksityiskohtia puutu: Jengit (toisilla mm autolastillinen kiväärimiehiä, toisilla kuorma-auton lavallinen miekkamiehiä) heiluvat Pitkin katuja ja kujia, omituiset rockshowt ja vielä omituisemmat pin up-joulu`musikaalit` katkovat kätevästi juonta, limskarekat kilisevät ja kuhisevat gangstereita..
Kaiken päällä lepää kuitenkin Shishidon cooleista coolein kovan jätkän lunki karisma (Jo naureskeleekin tässä yllättävän paljon) joka gruuvirokin, gruuvijazzin kanssa muodostaa tiukan parivaljakon.
Jo on jopa niin ultracool, että kun hän huomaa että ravintolan revyyrokkaajanainen saattaa tunnistaa ja paljastaa hänet, niin hän hyppää mukaan laulamaan ja tanssimaan. Onnistuen loistavasti. Kaikki onnistuu, luonnistuu.
Räiskyvää, hullua menoa. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti