Count Yorga, Vampire on tylsän tunnelmallista ja laahaavaa kamaa, jossa huumoripippuroinnit ovat kuitenkin oikeanlaisia ja oikeissa paikoissa, joten nautin tästä yllättävän paljon. Liikaa. (1)
Count Yorga on tietenkin tää vampyyrisetä (ja kotoisin Bulgariasta, ei aina sieltä iänikuisesta Romaniasta, onpahan se edes pienenpieni erikoisjuttu), mutta hän on myös seancen pyörittäjä. (Porukka ei tietenkään tätä vampyyrihommaa vielä tiedä.) Dr Phibes rises again`in oiva "pikku"pahis Robert Quarry on nyt vahanaamavampyyrina täysin kuutamolla; Hänet esitetään heti elokuvan alussa tänä seance`mestarina` ja hänet esitellään (tahattomasti) elokuvan alusta loppuun todella hitaasti laahustavana vahanaamana. Jonkinlaista pientä tunnelmallisuutta voi hänen preesenssistään löytää. Ja vaikka elokuva on vakavahenkinen, niin (tahaton?) huumori jostain syystä pirskahtelee aika ajoin; Eka Seance menee mytinäksi, kun yksi kutsutuista kopeloi, yksi tekokuorsaa ja yksi aivastelee.
Tämä mytinäksimeneminen onkin elokuvan suola: Itse elokuva on hidasliikkeisempi kuin heinäpoutainen ajatus, Quarryn aneeminen ("meriitti" Draculoinneissa) näytteleminen ja kaiken kruunaa paras vampyyrintappoidea ikinä!: `Mennään äijän linnaan kylään yöllä ja puhutaan ja ryypätään sen kanssa auringonnousuun asti...` Mutta se lähtikin nukkumaan... Tällaisessa hipihiljaisesti etenevässä elokuvassa tämä kohtaus lipsahtaa kuin vaarna viereen, vinoon, sivuun..eli todella trashisen kovaa! Mukana myös löysää satanismia, löysää okkultismia. Kädenlämpöistä. Tämän tapaista.
Tosiaan tylsän tunnelmallista tavaraa (1), jota kuitenkin katsoin kummalla mielenkiinnolla. Ja aatelkaapa, jos se vampyyrintappoidea olis onnistunut. Kaatokänninen kautta krapulainen vampyyri könyäisi aamuiseen auringonpaisteeseen. Se olisi sellainen kaatokänni, gigakrapula ja megamorkkis jonka ikuisesti elävä Kreivi muistaisi ainiaan.. "Ei koskaan enää. Tää saa luvan olla viimeinen kerta.." :-)
P.S. Tai sitten Kreivi herää kännäyksen ja kuoleman jälkimainingeissa vampyyritaivaassa tai helvetissä.. Jonkinmoinen vampyyritaivas on muuten muistaakseni esitelty seitkytluvun Spanski-Draculoinnissa The Dracula Saga.
(1) Lisäkatsannot ovat antaneet elokuvalle oikeutta. Tunnelmallisuus on noussut enemmän pintaan ja Quarryssa ja koko tarinassa on mukana oikeanlaista jäykkyyttä mitä vampyroinneissa tarvitaan. Tosin huumoroinnit naarmuttavat tätä pintaa vieläkin liiaksi. Joten tää ei solahda oikein kauhuksi eikä huumoriksi. Solahtaa ohi. Mutta oikeampaan suuntaan kuitenkin. Muutama katsanto lisää, niin tämä muodostuu kauhuelokuvaksi. Merkit ovat jo filmissä. Oikeanlainen tunnelmallisuus on tosiaan noussut enemmän esiin katselukerojen mukaan ja onhan tässä jonkinlaisia veripärskähdyksiäkin maltillisille gorehoundeille.
P.S. Yorgasta ajateltiin kuulemma tehdä ensin seksiversio. Tästä aatoksesta on elokuvassa mukana pienenpienet rippeet: Alkuteksteissä elokuvan nimenä on Loves of Count Iorga ... VAMPIRE ja itse elokuvassa tätä lajia "edustaa"/elokuvasta löytyy puolipukeista, puolipaljasta, puolipeittävää rintojenpuristelua, `läpinäkyviä` yöpukuja ja seksikohtauksessa näkyy päällekkäin olevat kasvot.
Eli, kuitenkin, kaikesta huolimatta, loppujen lopuksi: Puutteistaan huolimatta ihan katsottava kauhistelu.
Jatko-osaakin pukkasi. Se lienee myös ohjelmistossasi lähitulevaisuudessa?
VastaaPoistaOli jo ohjelmistossa. (Return of Count Yorga). Oli vähän verisempi ja ehkä hivenen liukkaammin liikkuva, Quarry tosin yhtä kivinen kuin edellisessäkin. Paljon tavallisempi kauhuelokuva kuin eka osa, sillä absurdius puuttui. No, yks ihan kiva huumorikohtaus oli: Poliisiparivaljakko alkaa luettelemaan pidätysseremonioita ` Kaikki mitä tästä lähtien sanotte..`-tyyliin päällevyöryvälle naisvampyyrilaumalle. Eka osa parempi, tää toinenkin ihan katsottava. Tää käyköön arvosteluksi tästä toisesta osasta.
VastaaPoista