The Magnificent Cuckold eli Vieras syli pehmeämpi (Italia-64)

Mainio komedia mainioin näyttelijöin, mainioin musiikein, lauluin perinteisestä aiheesta: Vaimoaan pettävä kroisosmies (Ugo Tognazzi) epäilee hartaasti ja raivoisasti kroisotarvaimoaan (Claudia Cardinale) pettämisestä, ja pitkään.. (Siis kuka ja miksi pettäisi Cardinalea?!..) Mainioisuus tulee, näyttelijöiden lisäksi miehen fantasiapainajaisista: Pariskunta pitää ökytalossaa bileet, nainen johdattaa mieslössin yläkertaan jossa hän ikkunat auki olevan makuuhuoneen sängyllä puolistrippaa lössille tuulen tuivertaessa, hämyhohtavan valon keskipisteenä fantastisen ulinamusiikin tahdissa.../Mies saapuu kahden naisen kanssa kiehnäämään sängylle, jossa vaimo ja rakastaja peiton alla, - mies saapuu sängylle ja ampuu sänkyparin.. P.S. Seksuaalisuus vähän aikalaistaan rohkeampaa: mm viitataan siihen että mies työntää peiton alla päänsä yllättyneen, sitten huohottavan naisen jalkoväliin..

Kokoomus kyyrii kannatuskuopassa piilossa...

...Mutta siitä huolimatta pelokas puolue jatkaa Orpon mykkää ylistystä kuopan nurkassa kyyrien...

7 Hours of Violence (Italia-73) George Hilton Kungfuaa!

..ja potkiikin paljon! Eli tosiaan giallostara Hilton kungfuaa, karjuu ja lentopotkii kuin mieletön, mutta muuten leffa on sekavaa potkua ja sotkua, joka jumii, jämähtää, katkeilee, keskeyttää vähän väliä, koska roistokerrostumia (yksinäistä "ratsastajaa" ja porukkaa) on riivatun paljon, siis todella paljon, ja se aiheuttaa jatkuvalla syötöllä `Ai tää on taas tää tyyppi, ja tää porukka, mutta kukas, ketkäs tää, nää on`- huokailuja. Meno, toiminta keskeytyy joka kerta kun uusi tai vanha hemmo tai posse pysäyttää porukat... Ensin pysäyttää, sitten väsyttää katsojan... Katsojakin karjuu, kungfuaa (yrittää ainakin), potkii pysähtyneitä, väsähtäneitä kohtauksia vauhtiin...

Ohjaimissa, ohjaksissa Pete Walker. Kauhu: Frightmare (Englanti-74)

Sheila Keith: Karun kylmää ja verikasvoista irvistelyä kasvoissa jossa viivasuora tai vittumaisesti vääntelevä suu purkaa uhreja uhkaavia surmasanoja ja silmät leimuavat pidäkkeetöntä vihaa, kun hän narisevasti nauraen ja/tai helvetisti huutaen verisesti hakkaa, poraa, silpoo... Aivan vitun visto ilmestys. Ja luulen, pelkään että ("ehkä") hän oli yhtä paha ihminen, paha paskiainen ainakin luonteeltaan myös siviilissä... Tässä tarinassa hän on klaiken lisäksi kannibaali (tai tässä psykiatrin mielestä canibantrophystä eli canibantropiasta eli patologisesta kannibalismista kärsivä kääkkä) ja nyt varsinkin hän ja miehensä ovat päässet pois mielisairaalasta koska varsinkin hän on muka vapautunut kannibalismin kirouksesta ja taakasta ja nyt heidän kaksi lastaan (toinen tosin miehen edellisestä suhteesta) ovat heidän tuki ja tulilinjallaan... --- Parempaa Pete Walkeria, julma (Sheila Keith) show, jossa samanlainen auki jäävä lopetus kuin House of Mortal Sin`issä ja myös tässä samanlaisia norsulauman kokoisia juoniaukkoja, jotka ovat Walkerin leffojen toistuvia typeryyksiä, tylsyyksiä, tanakkuuksia, suolaa ja hunajaa, rasittavuuksia ja voimavaroja...

The Kung Fu Instructor (Hong Kong-79) Oivaa Shaw-veljesvääntöä..

DVD:n kannesta ei selvinnyt että tämä on Shaw Brothersin tuotantoa, ja osoittautui ihan oivaksi veljesleffaksi.. Kaupunki on jakautunut kahteen, tai oikeastaan tietenkin kolmeen, `klaaniin`, tietenkin hyvisten ja pahisten posseihin, ja sitten kaupungin peruspopulaan.. Jotka fanittavat jompaa kumpaa puolta (pakotettuina tai ei) katutappeluissa, tai vain tuijottavat niitä tai sitten kyyrivät kodeissaan... Nyt harmaaviiksi-pahispomo tekee `kuolema`källit hyvisten `kung fu instructorille`, nuorehkolle, tai no keski-ikäiselle kaupungin kung fu mestarille: Pahispomo palkkaa miehen ja naisen kadulle, mies esittää juoppoa joka kadulla kovassa kännissä uhkaa vaimoaan ja vähän muitakin katukulkijoita lihakirveellä, ja puhtoinen kung fu-ohjaaja tietenkin menee heti naisen apuun ja heittää miehen seinään, katuun ja heitetty huijaa punamaalilla että hänet on tapettu, jostain syystä mies, eikä kukaan kaupunkilaisista, miehen omista miehistäkään, oikeasti tarkista onko mies oikeasti kuollut, vaan uskovat heti pahispomon vasallien "Hän on kuollut, hän on tappaja!!.."-huutoja ja kaupunki, poislukien tietenkin uskollisimmat urhot, lähtee pakenevan miehen perään, ja pakomatkalla syntyy hyviä kung fu jengi-opastuksia, mättöjä ja tietenkin kostoa siellä ja täällä... P.S. Aluksi oli vaikea erottaa pahois ja hyvispomoja toisistaan, koska molemmat olivat tietenkin perinteisiä valkoviiksi-parta-hius vanhuksia (joita perinteisesti esittävät paljon nuoremmat tyypit liimapartoineen..), mutta oliko pahispomolla vähän lyhyempi vai pitempi parta, en nyt muista, mutta sotkuisempi kai kylläkin..

"Lucio Fulci Presents": Escape From Death, Massacre ja Bloody Psycho (Kaikki, koko kolmikko Italia-89)

Näitä elokuvia ei Ole Fulci ohjannut, ja sen huomaa. Vaikka kyllä hänkin jo tuona aikana teki enimmäkseen tylsää paskaa. Mestarismiehen mestarisajat, vuodet olivat takana.. Mutta kyllä näissäkin Fulcin onnistunut ajatuksenjälki välillä vilahtaa. On pyörätuolilla ihmisen kurkun päältä ajavaa goremätäkehozombia, ja goremätäkehozombeja muutenkin, komeita kuva-ajoja ja mukavasti nakuttavaa musiikkia, mutta myös ja varsinkin aivan julmetusti, järjettömästi jaarittelua, italialaista puhepapatusta. Asiat selitetään kuin jnkeille Jenkkielokuvissa, paitsi näissä "Fulceissa" ei selitetä oikeastaan yhtään mitään, vaan tosiaan tärkeintä on ontto, toisteinen ja tylsä Italiapapatus... Näistä kolmesta olisi saanut yhden hyvän elokuvan, jättämällä papatukset pois.