Jean-Paul Belmondon poliisielokuvien (ja roisto myös!heh), seikkailuelokuvien Suominimet varsinkin ovat Kovaa Kamaa: Seikkailujen mies, Suurin ja kaunein, Mies minun makuuni, Stavisky - ihana lurjus, Villi mies, Ässien ässä, Kova kyttä, Ja alkuperäiskielellä löytyy esim Le Professionell. Le magnifique!
Parhaana pidetään yleisesti Peur sur la ville`ä eli Pelko kaupungin yllä`ä. Tänään todistan ja totean ja teille myöhemmin (huomenna viimeistään) tarinoitsen, turinoitsen totuuden elokuvasta :-)
Ranska-dvd on ollut pitkään hyllyssäni katsomatta, koska olen luullut että se on ilman Enkku-tekstejä, mutta näinpä ei ollutkaan Asian laita...
Vaan Asian , elokuvan laita oli, on: ...jatkoa seuraa siis...
No, ei tää kyllä ollut sitä mitä odotin. Varsin verkkaista menoa. Jonkinlainen tylsädekkarin, tylsän italocrimen ja hitaiden, pitkien, rauhallisten, vaarattomien, verkkaisten takaa-ajojen "suma". Perusajoa. Ruuhkaryömintää. Leppoisa takaa-ajokohtaus! No, on se sekin! Sunnuntaiajelua. Kattotaistelussa otetta, mutta se(kin) liian pitkä. Mutta elokuvan varsinainen huippuhullukohtaus on Belmondon Speedmäinen matkustaminen täysillä ajavan, ei asemilla pysähtyvän, metrojunan katolla. Välillä juosten, välillä maaten, ryömien ja välillä metron ikkunoista sisään kurkkien, että missä vaunussa se roistolainen rynnii, vihulainen viilettää. Mutta sekään ei auta. Tylsä, ylipitkä elokuva. No, käsikranaattikohtaus järjetön ja lopussa helikopteritoimintaa, mutta eivät auta nekään.
Murhaaja murhaa ja pitää kaupunkia kauhussa ja poliisia pilkkanaan jättämällä itsestään aina jonkin valokuvan jostain ruumiinosastaan. Eli uniikihko idea, pirullinen palapeli, mutta sekään ei oikein etene eikä täyty, tule valmiiksi.
Katsoja tietää murhaajan aikaisin, mutta poliisi ei. Ja katsoja miettii, miksi hitossa ei...
Seka/sekosalaatti.
Ylipitkä yritelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti