"Remember how I used to read to you?" "A-ha, since then I learned to read by myself." Keskustelu kättellessä: "What a imagination, that`s for writing movies." "What a grip, that`s for counting money." Tulitempperamenttinen laahustaja, ex-menestynyt (mutta vieläkin joillekin tunnettu) leffakäsikirjoittaja (Humphrey Bogart) joka velloo yksinäisessä paikassa(an), omassa olemuksessaan ja ruumissaan ja joutuu epäillyksi `yksinäisen paikan` naismurhasta. Jota hän ei ole tehnyt, mutta tämä laittaa tämän kirjoittajan ja `laiskan vitsinvääntäjän` (murhakuulusteluissakin) ja yhtäkkiä räjähtävän mad man-maanikon entistä kovempaan murhakelailuun ("Squeeze harder" "You given a lot of thoughts about this, havent you?" "I've had a lot of experience in matters of this kind. I've killed dozens of people, in pictures.") ja jo valmiiksi pimeä tie ja mieli mustenee. Tai ainakin harmaantuu, huuruuntuu, sumentuu, sumuuntuu. En ole lukenut elokuvan pohjana olevaa kirjaa, siinä käsittääkseni meininki ja mieli mustempaa.
Tämä Nicholas Rayn loistokas ohjaustyö (ja Bogartin sekä Rayn vaimon Gloria Grahamen näyttelijätyöt) vertautuu nimeltään ja vähän teemoiltaan Rayn On Dangerous Ground-elokuvaan.
Keskustelu kadunpesijän kanssa kukkakaupan edessä:
(Antaa ensin parit dollarit pesijälle.)
"I want to send two dozen white roses to a girl."
"Yes, sir. Do you want to write a card?"
"No, there's no card. Her name's Mildred Atkinson"
"Mildred Atkinson. Yes, sir. What's her address?"
"I don't know. Look it up in the papers. She was murdered last night."
"Yes sir."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti