Tässä Robert Allen Schnitzerin debyyttilyhärissä on samanlaista nuorimies-nuorinainenhaahuilua kuin sitä seuraavassa Terminal Pointissa, tosin nyt lähes ilman avantgardea, surrealismia, undergroundia ja varsinkin diagnostiikkaa. Ja nyt väreissä.
-Nuoren miehen ja naisen värikästä kuljeskelua kaupungin kaduilla ja puistoissa. On tässä nytkin osattomuuden, ulkopuolisuuden tuntua, mutta ei aivan Terminal Pointin angstia ja ahdistusta. Mutta kadun, puiston, mielen, muiston, kielen alla kuplii tässäkin. Kevyemmin katsottava, kevyemmin tehty, toteutettu kevyempi debyyttipala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti