Fernando Arrabal on nykyään ehkä tunnetuin elokuvistaan, mutta ensisijaisesti hän on teatterintekijä (kymmeniä teoksia) ja kirjailija (parikymmentä teosta), sillä tekstintekijänä hän on rajun ja lyyrisen lyömätön, ei niinkään elokuvallisena visualistina, vaikka siinäkin, niissäkin omat isot arvonsa on.
Monet Arrabalin teoksista perustuvat Espanjan sisällissotaan, tai ainakin kummuttuvat siitä, teatterikappaleet, kirjat, elokuvat. Teatterikappaleista tehdyt kirjat, kirjoista tehdyt teatterikappaleet ja viimeisenä teatterikappaleista, kirjoista hänen itsensä ohjaamat elokuvat. Sekä myös "pelkät" teatterikappaleet, kirjat, elokuvat. Monet hänen elokuvistaan kyllä perustuvat hänen aikaisempiin teoksiinsa, kuten esim Autojen hautausmaa.
Ja kuten myös Viva la Muerte. Kirja ilmestyi alunperin vuonna-59, mutta tämä Arrabalin ainoa romaanisuomennos perustuu kirjan alkusanojen mukaan ehkä sen elokuversioon. En ole ihan varma tästä, kirjan alkusanoissa olevan katkeavan kirjoitus-käännös-ladotavirheen takia. (Sulkutekstien inhoittavuus ja kirous, heh..)
`Elämä on (tosi) tarina`.Viva la Muerte on kirja kadottamisesta. Se alkaa lauseella "Mies hautasi jalkani hiekkaan." Mies on Arrabalin isä, eikä hänellä muita omia muistoja isästään olekaan, kuin tämä isän ja lapsen rantaleikki. Isä, Francon vastustaja, karkasi vankilasta ehkä 1936-37 (Fernando on syntynyt 1932) talveen yöpuku yllään eikä häntä sen jälkeen nähty. `Marttyyriäidin` vuodatuksia kirja sitten kertaakin sivukaupalla, niissä onkin tanakkaa, tarkoituksellista toisteisuutta jopa Fernandon ja lukijan sietorajan ylikin, mutta niissä on tanakkaa asiaa, kuten myös absurdin tarkoituksellista tyhjäkäyntiä. Taidokasta tekstiä.
Tekstin muheva biitti; Kirjassa on onnistuneesti saatu välitettyä rukousten, saarnojen toisteisuus. Tekstin muheva, multainen, paahteinen, pölyinen biitti; Se tuo Espanjan sodan, uskonnon, auringon iholle.
Viva la Muerte (toisin kuin jäsentymättömiä yliliiallisia shokkikeinoja ja väkivaltaisuuksia sisältävä elokuvaversio, Arrabalin elokuvien ongelma yleensäkin) on yllättävän tiivis ja intiimi, katkelmallisen lyyrinen kertomus lapsuudesta kummallisen seksuaalisuuden-tiukan uskonnollisuuden jylläämisestä kauheana aikana, eikä se, kumma kyllä, katkelmallisuudessaan ole epäselvän hyppivä, vaan ehkä juuri siitä johtuen, juoheva ja soljuva. Elämähän on katkelmia, ja niistä muodostuu tarina, elämä. Elämä, tarina vie. Puhuin tuossa kirjan tiiviydestä, sen ehkä suurin ansio ja ihmetys, on se kuinka Arrabal on saanut näin monipuolisen elämän, tarinan tiivistettyä noin sataan sivuun, josta siitäkin lohkaisee noin parikymmentä sivua Tuukka Kangasluoman ansiokas alkuesittely.
P.S. Viva la Muerte siis on Arrabalin (Hän/Häntä kutsuu/kutsutaan itseään/itsejään usein pelkällä sukunimellä) ainoa romaanisuomennos, mutta näytelmiään häneltä täällä on esitetty muutamia. Ainakin 60-luvulla Autojen hautausmaa, Huviretki sotakentälle ja ruotsalainen Arena Teaterbåten esitti ensemblen nimeltä Arkkitehti ja Assyrian keisari. Jyväskylän Huoneteatteri Fandon ja Lisin (josta Jodorowsky teki elokuvaversion) 1987. 2002 Mika Myllyaho ohjasi Arrabalin Piknikin Kansallisteatteriin Pispalan Teatteri teki Arrabalin Guernican vuonna 2011 ja Thespians Anonymous Theatrical Society esitti Arrabalin Garden of Delights- näytelmän Tanssiteatteri Hurjaruuthissa vuonna 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti