Adoptiokauhua. Adoptoidun lapsen oikea äiti Andrea Fletcher (Ellen Barber) ja huvipuiston valokuvaaja(!)klovni `Jude` (Richard Lynch!)yrittävät ottaa maagisinkin (varsinkin niiden) keinoin lasta itselleen. Barber, Lynch ja uutta äitiä esittävä Sharon Farrell näyttelevät kaikki vereslihaisen ja veresmielisen roolin. Todella hyviä rooleissaan.
Jos näin syvältäluotaavasta aiheesta edes voi sanoa, että toteutus on hidastempoinen, mutta se on sitä, mutta mieltämullistavalla tavalla; Lapsen kidnappausyritykset ja kidnappaus tulevat ja tunkevat katsojan mieleen, ehkä ikiajoiksi. Karmeaa tapahtumaketjua kuvittavat harvemmin nähdyt `hallusinaatiot`, peilin ja auton tuulilasin jäätymiset. Uuden isän, mm musta aukko-tutkijan (myös loistava Edward Bell) lähtö musta aukko-luennolle kesken vaimonsa julman, ankaran aivotutkimuksen kuvastaa kaikkien elokuvan tutkijoiden kapeakatseisuutta ja kusipäisyyttä. Julman tehokas kohtaus, kaikki tuijottavat tutkimuksissaan vain omaa kaistalettaan, mutta ne ehkä muodostavat yhdessä ratkaisun.. Mutta uusi äiti on kuitenkin äiti ja uusi isä isä, ja he ajattelevat kuitenkin lapsen parasta. Näin. Maailmassa on kuitenkin enemmän hyviksiä kuin pahiksia. Näin tämä elokuva ajattelee, ja näin minä haluan ajatella... Ja näin myös on.
("This music means something." "Lieutenant, we are going to present a concert tonight.") Ja loppuratkaisu; Pianonsoitto portailla kahden poliisiauton välissä... Ei ole toista vastaavaa... (Pianonsoitto muutenkin esillä, esim näyssä nainen soittaa pellolla pianoa, hevonen syö vieressä heinäpaalista. "Oh, my God, the horses!") Loppu on kylmäävän lämminhenkinen, kaikki hyvin- loppu, ei mikään kliseinen jatko-osapetaus helvetin `silmissä säihkyy pahuuden välke`-loppukuvineen.
Monipuolinen tarina. Parhaita elokuvia vähään aikaan.
"Something`s not adding up. There`s too many weird things going on." "There`s a plausible explanation for everything, right?..."
En tiennytkään, että kauhunkin voi adoptoida, heh.
VastaaPoista