torstai 27. syyskuuta 2018

Brutal Jesus and The House of Wasted Youth (Englanti-2010), The Wrath of The Violent Vicar (Englanti-2012)

Uskontogorea? Ei, näissä elokuvissa ei ole gorea. Brittiläinen halpis-indie-lyhärikauhun tekijä Nik Box ei näytä olevan kovin kehuttu. En ainakaan minä niitä netistä oikein löytänyt. En varsinkaan näistä leffoista, enkä oikein muistakaan. No, minä omalla onnettomalla osallani yritän nyt täyttää tätä kehumattomuuslaaksoa ja rotkoa.
Nämä kaksi elokuvaa ovat Jumalallinen Kosto-elokuvia. Ensimmäisessä kostaa jeesus ja toisessa pappi.

Brutal Jesus. Nykyindiekauhun yksi alagenre ovat Paha Kristus-elokuvat. Tässä koko elokuva tapahtuu punkkarien talossa jossa jeesushahmo (yksi uhreista kutsuu nimellä `Jesus Something`) tappaa heitä. Tappavan toisteinen teos paranee taiten ja tieten tehdyllä undergroundkuvauksella ja ilmeisesti digitaalisella `filmin`naarmutus ja roskakäsittelyllä (näyttää ihan aidolta filminraaputukselta)    sekä muutamilla harkituilla, onnistuneilla älyttömyyksillä: Jeesus käy välillä raamattumeditoimassa vessanpöntöllä. Mainittakoon, todettakoon tiedoksi että hänellä on kaapu ja pöntöllä kansi päällä. Välillä vessassa vilahtavavat huumetollot kylpyammeessa ja välillä vessan väritys muuttuu David Lynch- maisen punaiseksi.

Violent Vicar. Paha Pappi on on ollut teemana jo Kauhun alusta alkaen. Tää on teeman mitättömimpiä. Pari tieten ja `taiten` tehtyä raamattuälyttömyyttä nostaa elokuvan juuri ja juuri pinnalle: Tässä raamattua käytetään konkreettisena lyömäaseena ja lopussa kaksi Pahaa Pappia ja raamattua ottaa vastakkain (=lyödään kirjoja yhteen.)

3 kommenttia: