Orvo Saarikiven toinen ohjaus ja Helena Karan samoin toinen näyttelijäsoritus (ensimmäinen oli molemmilla Miehen kylkiluu) on hyvä ja huono, railakas ja ränsistynyt, sujuva ja takkuava, tankkaava.
Karan railakkaasti esittämä Katariina Malmi eli Kati, nuori nainen saapuu Lapista Helsinkiin kökköisen juonen saattelemana; Hänestä tulee kaukaisen sukulaisensa, kansanedustaja Mauri Teräksen (! mainion jäykkä Tauno Majuri) `holhottava`. Tämän laiskanjäykän edustajan luona loisiva sakki on myös melkoisen mainio: Kullervo Kalske esitti joko Suomimiehen perikuvaa tai löysää rikasta, tässä jälkimmäistä, paroni Klaus von Bartelia, mainiosti, Ville Salminen kerrankin ei-rosvona ja viiksettömänä, ratsumestari Osmo Nevaa, myöskin mainiosti ja Hugo Hytönen lääkäri Olli Parmasta, vähän perusvaihteella.
Alku on lupaava; Kati polttaa tupakkaa, huutelee sappermenttia ja tuhannen tulimmaista ja haukkuu eduskunnan väen tyhjäpäiksi. Ja kansanedustajan inho vain lisääntyy ja muiden juippien kasvaa. Tästä sitten `kehittyykin` hyvin arvattava tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti