Ernst Lubitschin kolme kovaa mykkäkomediaa ovat: Die Puppe, Die Bergkatze ja Die Austerprinzessin.
Viimeksimainitussa Ossi Oswalda esittää Ossia, osterimiljonäärin ("En ole kiinnostunut." Victor Janson) mihinkään tyytymätöntä tytärtä. Hän rikkoo tavaroita jatkuvissa raivotiloissaan. ("Miksi heittelet täällä sanomalehtiä?!" "Koska kaikki maljakot on rikottu!") Mutta raivo jatkuu sekä epäonnessa, myös onnessa; Kun isänsä sanoo, että hän "ostaa prinssin" tyttärelleen, niin tytär huudahtaa: "Olen niin onnellinen, että voisin rikkoa koko talon!" Kuten kuuluu, tytärtä riesoo eniten aatelismiehen puute...
`Prinsessa` aloittaa `mieskoulun`, jossa hän oppii esim sen, että vauvalle ei laiteta talkkia ruoka-aukolle, suun seudulle, vaan `sille toiselle suulle`, siihen päähän mistä ruoka poistuu. Mutta kaikki prinssit eivät olekaan linnanherroja, vaan esim kerrostalomurjussa sukkapyykkiä vääntäviä ja kaljaa ja säilykesillejä juomaksi ja ruuaksi siemailevia ja syöviä miehiä. Ja häntä sitten ensiksi haetaan, ja hän tekeekin palvelijansa kanssa nopeasti valtaistuinkorokkeen parista pahvilaatikosta, verhoista ja romutuolista. Mutta häätaloon lähteekin palvelija, valeprinssi...
Osteriperheen talo on pröystäilyn parodia ja groteskikomediallinen nostatus: Sikarit ovat halkoja (ja niin halkoja, että palvelijoiden pitää pitää niitä mijonäärin suussa), aulan suihkulähteessä uiskentelevat linnut (joita paikalle kutsuttu `valeprinssi` yrittää kastuen kaapata), valtavat vaihtuvat palvelijalaumat riisuvat, kylvettävät, kuivaavat, kantavat, hierovat ja lopulta pukevat `prinsessan`. Talon sisätiloista on olemassa oikein karttakin! Avioliittointituutiollekin vinoillaan; Häävaunujen vetäjinä on valtava määrä hevosia, mutta itse seremonia Ossin ja valeprinssin välillä heitetään nopeasti pois papinhuoneen ikkunasta. Ja lopuksi raha raamatun väliin. Ja jos vielä takaisin taloon mennäksemme, palvelijoita on tosiaan pöyristyttävän paljon; `Pienillä` (oikeasti suurilla) hääillallisilla jokaisella vieraalla, ja jokaisella ruoka ja juomalajilla on oma, toistensa takana seisova tarjoilijansa. Kymmeniä ja taas kymmeniä. (Hienossa kohtauksessa `(hää)foxtrot epidemia` tarttuu heihinkin.)
Mutta ehtiikö vuokramurjun aito, oikea prinssi pelastaa tilanteen? Ainakin hän lainaa rahaa frakki ja silinterihattu-ystäviltään. Tosin he seisovat jonossa, ja jonon viimeinen laittaa setelitukon liikkeelle prinsille, mutta jonon muut seisojat ottavat jokainen vähän päältä pois. Ja linnalle saavuttaessa känniset ystävät sammuvat vuoronperään puistokäytävän penkeille. Tällaisia kivoja koregrafioita on elokuvassa paljon. Mutta entä känninen prinssi, miten hänen käy kun hän tolvaa paikalle taloon kun paikallisia juoppoja autetaan kollektiivisesti, ettei känni katkeaisi... Ratkaisu on useiden naisten nyrkkeilyottelu, yhtäaikainen, jonka läpi mieskin törmäilee! ("Now is your turn!" "No!")
Oswalda ja Janson ovat osissaan loistavia, samoin (v)aleprinssiä esittävä Julius Falkenstein. Samoin olisi prinssiä esittävä Harry Liedtke, jos hänellä olisi enemmän elokuva-aikaa. Vinoilu on valloittavaa ja joukkokohtaukset massiivisia, järjestelmällisiä ja innovatiivisia. Todella taidokasta tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti