Georges Simenonin Maigret-tarinaan (en ole lukenut teosta) pohjautuva elokuva on mukavan sekava ja selvä tarina (outo yhdistelmä, mutta se jokseenkin toimii, siitä myöhemmin) joka junnaa ja etenee mukavalla vaihtelulla. Tylsääkin tosin välillä on.
Murha tietenkin tapahtuu ja sekalainen sakki on `syytettyinä`; Yhtenä epäiltynä on perinteisesti sukulainen, mutta sitten löytyy melkoisen eksentristä porukkaa: On mm puolisokeaa(!) puukonteroittajaa (Burgess Meredith! myös leffan toinen ohjaaja!) ja `rahatonta` ravintolahuijaria..
Maigrettina möyryää mukavan möyheästi Charles Laughton! Hänen tutkimusmetodeihinsa kuuluu kaljan kiskominen (välillä paljonkin, aamusta iltaan) kun pitää seurata baarin porukkaa.. Hienostoravintolastakin kaljaa löytyy (tyyliin `Meiltä saa vain sampanjaa`) kun Maigret vähän etsivämerkkiään vilauttaa..
Meredithin hahmo pidätetäänkin, mutta poliisien huijauslapulla hänet avitetaan pakoon, jotta etsivät ja poliisit voivat seurata häntä mahdollisen toimeksiantajansa tms luo. Seuraa mukavan hämmentävää tavaraa: Puukonteroittaja juoksee kotiinsa nukkumaan, ja etsivät tiiraavat kukin vuorollaan sängyssä kuorsaavaa puukkomiestä yläkerran asunnon lattiareiästä. Kyllä ideat sinkoilevat... Erilaisia katukyttäys kautta kyyläyskeikkoja (puolijuoksua kytättävien perässä) sitten on valitettavasti usein ja pitkään, no, ainakin riittämiin.. Lopussa on spektaakkelia.
Välillä tosiaan junnaava ja välillä myöskin ehkä vähän liian absurdin sotkuileva ja välillä vastaavasti liian alleviivaava, arvattava ja ilmeinen (kun en ollut lukenut kirjaa, en tiedä kuinka paljon tässä on laitettu kirjaa, filmiä suoraksi), mutta kuten sanottua, tämä absurdismin ja `tavallisuuden` sekoitus, mikstuura puri ainakin minuun. Mutta ehkä suurinpana voittona pidän hyvää näyttelijätyötä: Meredith ja varsinkin Laughton ovat oivallisia. Lisäksi elokuvassa näkyy Laughtonin kanssa karismaattisesti keskustelemassa muutaman minuutin ajan tuleva kulttikasvo Howard Vernon poliisipikkupomoroolissaan.
P.S. Elokuvan erikoisuuksia: Mies Eiffeltornissa kuvattiin Agfan Ansco värifilmille, on eräänlainen Eurooppaversio Technicolourille. Elokuvan krediiteissä yhdeksi näyttelijäksi on merkitty Pariisin kaupunki.
Maksettiinkohan Pariisille oikein palkkaakin tästä näyttelemissuorituksestaan?
VastaaPoistaNiin, olikohan ihan rahaa, vai ruokapalkalla? Viiniä ja patonki kainaloon.. Ja päivän lehti. Ja baskeri päähän, tietty! Vai vetikö Pariisi ihan talkoovoimalla?..
VastaaPoista