"Tell me, Lassie, which is the way to the battle?" "The second turning to your left, and be right, and you come to men fighting, and tha`ll be it."
Naisrintamalla valloittaja, mutta taistelukentällä pelkurimies (Robert Donat) piiloutuu 1600-luvun Skotlannissa, taistelussa ruutitynnyrin taakse ja räjähtää aaveeksi. Ja hän tulee pysymään siihen asti aaveena kunnes saa suvun vihaaman Skottisuvun kumartamaan edessään.
" I don`t want to go to America! I don`t want to be confouded colonist." 1600-luvulta 1900-luvulle; Aaveilu on jatkunut kaikki nämä vuosisadat, mutta nyt rauniohko, mutta varsinkin velkalinnaa saapuvat amerikkalaiset nykyiseltä omistajalta (Robert Donat) ostamaan. Ja kaupat syntyvät, mutta linna siirretään omistajan ja kummituksen kera kivi kiveltä(!), jokainen kivi erikseen(!!) postipaperiin(!!!) käärittynä ja merkittynä laivaan ja Jenkkeihin!!
Vaikka tämä taituri Rene Clairin ohjaus on suht raikasta, vauhdikasta, virkistävääkin, niin elokuvan alkupuoli (2/3-osaa elokuvasta) jotenkin kummallisen laahaavaa, Donat on kyllä mainio. Vasta viimeinen osuus (laiva ja Amerikka) tuo kunnon, kunnolla vauhtia ja virkeyttä (= tolloa Jenkkiporhollusta, porhallusta). Linna rakennetaan uusiksi, pompöösiksi, pröystäileväksi kummituslinna-kärpäs, korjaan turistipyydykseksi.
Hyviä kohtia: Nainen luulee että omistaja puhuu hänen takanaan, mutta se onkin kummitus, joka haluaa suudelman. Nainen innostuu, kummitus häipyy, omistaja saapuu irvistelemään, naureskelemaan, silmiänsä pyörittämään (ei kehtaa suudella). Nainen suuttuu./ Laivan naamiaistansseissa kummitus on elementissään kuin kala vedessä ja ruori laivassa. Tiettyyn pisteeseen saakka.
Varsinkin Clairin loppuohjauksen ja Donatin koko elokuvan näyttelemisen takia kuitenkin melko nautinnollinen filmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti