Aikansa Nicolas Cage, Richard Burton raivoaa ja rauhoittuu, näyttelee ja `näyttelee` Doctor Faustusta tässä Faust-tulkinnassa. Elizabeth Taylor hänen himoamanaan kuvajaisena, naisena. (Halvahkon teatraalinen) 1600-luku on tuotu esiin esim sumulinsseillä ja värikkäillä vaatteilla, kuin myös pimeillä nurkilla. Kuvauspaikkoina on samasta (?) syystä (?säästö?) käytetty puukulisseja-muovi pahvirakennelmia, yleensä sisätiloja. Tiloja on `faustitettu` tuunaamalla luuranko-pääkallo sekä ei ajanmukaisilla koeputkikoristuksilla. Etäännystä. Etäännystä ovat myös lila-pinkkiväriset kohdevalot. Pääkallo sylkee silmäkuopistaan kolikoita ja helmiä, kallot kuiskivat, äijä pikkuhäkissä ilmassa kolikoita laskemassa... Ja täytekakku leijailee ilmassa. Se ehkä kuvaa tämän elokuvan höttöisyyttä.
Ensimmäisellä kerralla tätä katsoi puolihämmästyksellä, mutta lisäkatsantokerrat tylsistyttävät, tylsyttävät terää ja tulkintaa roimasti. Onhan näitä tetraalisointeja, teatterisointeja tehty ja nähty.
P.S. Burtonin ainoa ohjaus muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti