Vuotta varhaisempi kuin edellisen arvostelun takainen Valdemar Psilander- pääositus on taas, samalla tavalla kuin se sirkuselokuvakin, mykkäelokuvaa hyvässä ja huonossa: Näyttelijätyöt ovat jälleen toimivia, jopa parempia. Nyt tunnemyrskyrekisteri saavuttaa uskottavasti sekä pohjaa että korkeaa. Eli tuskan ja hurmion hissivaunu jyskää jälleen ylös ja alas.
Tälläkin kertaa pääjuttuna on lankeavien velkojen vyyhti, eli jonkinlaista teeman tynkää on havaittavissa ja mikä jottei jatkuvampaakin asian käsittelyä, pitäisi nähdä miehen muitakin elokuvia..
Jälleen nuori mies on velkakurimuksessa. Tällä kertaa rikkaan perheen poika, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi rikkaan, koska poika joutuu vähän väliä turvautumaan `lainahain` apuun. Tässä tämä verenimijä omaa erikoisen `ammatti`yhdistelmän: Hän on miehen suosikkikapakan Tarjoilija(!)/-Koronkiskuri(!)
Ja viulut maksaa äiti, kunnes pukkaa pojan pellolle..
Ja sitten ahdinko tietenkin syvenee, rahat totta kai vähenevät, ja ne mitä saadaan lainaksi, juhlitaan heti pois.. Asunnot pienenevät, viinaa kuluu ja lopulta tietenkin mennään rikoksen tielle: ensin väärennetään äidin nimi, sitten jo käydään ryöstöretkellä äidin kaapeilla ja piirongeilla..
Juoni ja toteutus on jälleen äärimmäisen karua ja riisuttua (välitekstitkin melkein minimissä), mutta nyt tosiaan itse perusjuoni jyllää ihan hyvin omalla voimallaan melkein koko matkan. Jotain juonipoikkeamaa olisi tarina kuitenkin kaivannut. Ja vaikka juoni on niin simppeli, että katsoja pysyy koko ajan kärryillä, niin olisi ollut kiva että edes jotain, välillä aika pitkistäkin dialogirupeamista olisi tekstitetty.
Ja leffan loppu tulee taas nopeasti kuin saksilla leikaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti