Bertrand Blierin ohjaama Kylmät Alkupalat (Buffet Froid) on jääkylmää komediaa. Lähes tyhjissä Pariisilais betonidesignlähiössä, tornitalossa ja metroasemalla liikkuu/asuu vain pelkästään murhaaja/murhattava. Tältä ainakin näyttää ja tuntuu. Arkinen apatia leijuu henkilöiden ja maiseman päällä. Dialogi on Kaurismäkeläistä, tosin julmempaa. Koniikka on kuivaa, absurdin lyhyttä. Mitään ei selitetä.
Palttoo ja Puukko
Gerard Depardieu esittää tyyppiä joka ei koskaan riisu palttootaan eikä puukkoaan. Tällä teräaseella tehdään murha metrosaemalla, mutta onko murhaaja hän vai joku muu. Ankean tornitalon ankeissa asunnoissa ei asu kuin muutama yksinäinen henkilö (Depardieun tyypin vaimo on juuri murhattu). Yläkerrasta löytyy poliisipäällikkö, joka on aikamoinen murhamies hänkin. Lisäksi Depardieu ottaa asuntoonsa vieraakseen vaimonsa murhaajan! (Näin hän esittäytyy ovella.) Kolmen kaverin murhaseurue on valmis!
Todella erikoislaatuinen elokuva jonka tyhjyyden ja hiljaisuuden rikkoo kaksi kohtausta: Ensimmäisessä valtava määrä poliiseja juoksee koomisesti törmäillen etsimässä murhaajaa lähes autiossa tornitalossa ja toisessa paetaan kaupungin "vilinää" eli hiljaisuutta(!) ja tyhjyyttä(!) maaseudun "rauhaan", mutta lintujen laulu saa miehet sekopäisiksi. Korvat meinaavat haljeta! Päästäänkö takaisin tutun turvalliseen, kaupungin "meso"pesään?..
Hämmentävä katselukokemus, mutta taiten käsikirjoitettu ja ohjattu julman absurdi komedia josta kaikki teokseen ylimääräinen(?) (Ihmiset?) on jätetty (murhattu?) pois. Mitä on tapahtunut? Vai onko mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti