Ihan kivan railakas, hyvän tuulen "vanha suola janottaa"-komedia on tämä Matti Kassilan viiskytluku-filmatisointi.
Tauno Palo esittää jähmeän alun jälkeen koko ajan hersyvämmin muutamaa vuotta aikaisemmin vaimostaan (Ansa Ikonen) eronnutta vanhemmanpuoleista miestä, joka on nykyisin naimisissa nuoren vauhdikkaan hepsankeikan `Babsin` (Hillevi Lagerstam) kanssa. Mutta kuten sanottua, vanha suola on alkanut janottamaan, joten Palo alkaa vierailemaan vanhassa kodissaan vähän väliä, välillä syystä, useimmiten ei. Ja tästä tulee tietenkin lisää kierroksia ja komiikkaa tarinaan.
Varsinkin kun Palon vanha ystävä `Juhanssonni` asuu Palon entisessä asunnossa, ja vieläpä tämän entisessä huoneessa (siihen aikaan herroilla näkyy olleen oikein omat huoneet) alivuokralaisena. Ja tämä laittaa tietenkin mustasukkaisuutta pyttyyn, eikä nyt ihan syyttäkään.
Palo on tosiaan komediaroolissaan mainio, koko ajan menoaan parantava ja lähes samalle tasolle yltää yleensä jäärärooleja esiittämän Eino Kaipaisen Juhanssonni. Varsinkin hänen railakas humalarokkaus/naiseniskentä ("Pekan ja Babsin pamaus! Ja sen vaikutus on hirvittävä!") on riemastuttavaa katsottavaa. Ansa Ikonen ex-vaimona ei yllä ihan näihin sfääreihin, mutta on mainio myhäilevänä kotihengettärenä. Vain muutaman elokuvaroolin 50-luvulla tehnyt Veli Palonen on oikeinkin ok isäänsä torjuvasti suhtautuvana ylioppilaana, mutta `isän silmäterää`esittävä Elina Pohjanpää on roolissaan suorastaan hurmaava. Lagerstam on myös melkoinen tapaus Babsina, kansainvälisenä naisena, englantikin sujuu häneltä jokseenkin mutkattomasti lyhyessä kohtauksessa, tosin melkoisesti ylilausuen. Mutta se on sitä komiikkaa.. Ihan mukavan kuuloista.
Mukava pläjäys, vähän Hollywood-mainen ero/naimisiinmenokomedia, loppukaan ei ole avian viimeisen päälle arvattava, jättää vähän tulkinnanvaraa, mutta hyvin vähän..
Riemastuttavaa menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti