En tiedä onko tämä mykkä suurelokuva ollut mestariteos, suuri mestariteos kokonaisenakaan, sillä tämä on taas näitä elokuvia jotka eivät ole säilyneet kokonaisena nykypäivään asti. Syitä näihin on monia, kelojen katoamisesta kautta kadottamisista uudelleenmuokkauksiin (=lähinnä lyhentämisiin). Tämän elokuvan kohdalla voidaankin puhua tuosta kadottamisesta, tai jopa kadotukseen joutumisesta, sillä elokuva kävi kaks-kolkytluvulla erilaisten uskonnollisten järjestöjen uudelleenmuokkauksen, ja kelakaupalla filmiä `katosi`, kadotettiin, joutui kadotukseen. Tällä manööverillä korostettiin elokuvan (jo alkuperäisessäkin olevaa) uskonnollista puolta.
Elokuva on (ilmeisestikin) alunperinkin ollut kaksijakonen, mutta tosiaan nyt sitä vielä entisestään korostetaan; Tuottaja Thonas H Incen tuottama ja Reginald Barkerin ohjaama, jämäkän massiivisniminen Civilization kertoo `kuvitteellisesta` sodasta sukellusveneineen kaikkineen. Sukellusveneen kapteenina toimii aatelisupseeri, keksijäkreivi (juurikin tuon sukellusveneen kehittäjä, keksijä) joka viimeistään siellä, sieltä nousee rauhanpuolustajaksi. Ja nouseekin (tai haavoittumisnäyissään laskeutuu) niin korkealle, että kohtaa itse Kristuksen. Ja rauhansanoma selkiytyy, kiteytyy. `Näyssä` jossa Kristus kulkee taistelukentillä on yhtäaikaa uskonnollista utua ja myös voimaa. Absurdisuutta ja jämäkkyyttä. Mutta varmastikin johtuen näistä poisottamisista, elokuva on valitettavan hajanainen, liiankin kaksijakoinen. Kaksijakoisuuteen (sota ja rauha, ja varsinkin rauhanpuolustamiseen ) on varmastikin pyritty myös alkuperäisessä versiossa, mutta nyt taiten tehty ankara, julma ja jämäkkä sotakohtauksien vyöry vie (tahtomattaan, tarkoituksettomasti) voimaa lopun rauhantyöltä. Mutta ei sekään ole minusta niin laimeaa ja löysää, valjua ja vetelää kuin usein on väitetty. (Elokuvan erikoisin episodi, erikoinen tapahtumaketju alkaa sukellusveneen sisältä, puristuksesta, ympärillä, sisälläkin sota; Aluksen kapteeni-keksijä-kreivi huomaa siellä lopullisesti sodan järjettömyyden (tehtävänä tuhota matkustajalaiva) ja miehistöä, päällystöä vastustaen estää aluksen käytön siviilejä sekä sotilaita vastaan. Sukellusveneen sisäisen taistelun seurauksena sukellusvene uppoaa ja kapteeni miehistöineen joutuu manalaan. Manalan mudassa miehistö kohtaa Kristuksen, jonka sielu ja `keho` (läpinäkyvä Kristushahmo) siirtyy kapteenin kehoon ja sieluun joka palaa maan päälle kapteenina näyttääkseen sitten `omana itsenään` (jälleen [läpinäkyvä] Jeesushahmo, kapteeni kuollut) sotakeisarille taistelukenttien kauheudet, hävityksen, julmuuden, järjettömyyden, keisari "kuin transsissa". `Ja ikuinen rauha levisi maan päälle...`
-Leikattu, lyhennetty, mutta mielenkiintoinen, muokattu, muutettu(?) pala elokuvahistoriaa.
P.S. On väitteitä, on väitetty että tämä olisi ensimmäisiä (jos ei ensimmäinen) `motion picture`, jossa Kristus henkilöhahmona. On myös väitetty, että Yasujiro Ozu olisi ensimmäisen kerran ajatellut elokuvaohjaajauraa, tämän elokuvan nähtyään. Hän on varmaankin nähnyt sen alkuperäisen
version?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti