Italialaisen poliittisen rikoselokuvan mestari Elio Petri on kieron jämäkässä iskussa heti avauselokuvassaan. Marcello Mastroianni näyttelee intensiteetillä hämärää antiikkikauppiasta ja naistenmiestä (`Ladykiller of Rome`), jota syytetään erään naisystävänsä murhasta. Tästä seuraa kafkamaisia kuulusteluja ja vankityrmäväittelyitä. Koko hänen elämänsä on ollut ainakin miedosti kafkamaista, kevyt-kafkaa, ja näihin ko kirjailijan `luomiin maailmoihin` ja Mastroinnain hahmon historiaan siirrytään usein jopa kesken kohtauksen, jopa kohtauksen sisällä; Eräät henkilöt jäävät kohtauksien reunoille `toimijoiksi`, ainakin kuuntelijoiksi. Tällainen puolielokuvallisuuden, puolinäytelmällisyyden yhdistäminen tekee kokoelokuvallisuutta, ylikin. (En ole `näytelmädiggaustyyppejä`, niissä kiinnostavat lähinnä lavastusratkaisut.)
Absurdin taidokasta tutkintaa, sutkintaa ja syyllisyyskaivantaa kaikin puolin.
Hämärät antiikkikauppiaat on kyllä aika hämäriä häiskiä...
VastaaPoista