Yasujiro Ozun kaksi, vuoden kolmekymmentä mykkäelokuvaa ovat kiinnostavia kuriositeetteja (elokuvat nähtyäänkin), mutteivät paljon muuta. No, That night's wife on kyllä aika hyvin tehty tarina ja toteutus, johtuen paljon aiheen rajaamisesta, "pienuudesta". Siinä tapahtumien rajaaminen pitkäksi aikaa yhteen tilaan (yksi asunto (eli yksi huone) jossa vakavasti sairas lapsi vanhempineen, ja myöhemmin viranomaistunkeutujineen) tekee elokuvasta melko tarkan projisoinnin aiheeseensa, syihin ja seurauksiin. Walk cheerfully taas on, vaikka aihe on laajempi (tai tietenkin juuri siksi), paljon ulkokohtaisempi ja laahavampi venytys, koska sen, loppujen lopuksi aika epädramaattiset (tai ainakin jo jopa silloin monesti käsitellyt) ja vähäiset tapahtumat ja aiheetkin tuodaan filmille raskassoutuisen hitaana ja tapahtumaköyhänä, laiskana liruna.
Walk cheerfully on satamagangsterointi jossa pikkurikollispomo Kenji The Knife rimpuilee hyvinpukeutuneen kovisimagonsa ja tavallisen duunarin elämän ristipaineissa. Johdatuksen 'tavalliseen, parempaan elämään`tuo rakkaus tavalliseen, köyhähköön naiseen. Kulku tähän on kuten sanottua, hidas ja tylsä matka. Outona piristyspilkkuna voidaan pitää tapaa jolla gangsterit tervehtivät aina toisiaan: tärähtäneillä tanssikuvioilla ja kummallisilla käsiliikekoreografioilla. Tunnussana tanssien!
That night`s wife kertoo köyhästä miehestä joka joutuu rikoksen teille saadakseen vakavasti sairaalle lapselleen lääkettä. Dramatiikka on aiheestaankin johtuen verevämpää kuin Walk cheerfullyssä ja näyttelijätyökin on on tässä sairauskertomuksessa aidompaa kuin tuossa jälkimmäisessä. Ja, kuten sanottua, kuvauspaikkojen rajaaminen muutamaan ja suurimmaksi osaksi keskittyminen yhteen tekee elokuvasta paljon keskittyneemmästi seurattavan.
Elokuvista löytyy myös paljon (ja varsinkin Ozun elokuvasta Dragnet girl (myös vuodelta -30) mykkäelokuvamaisia, jopa avantgardistisia asetelmia. Ne jäsentävät näitä elokuvia, parhaansa mukaan.
Molemmat elokuvat sijoittuvat kyllä tietenkin Japaniin, joka näkyy ihmisistä ja rakennuksista, mutta mentaalisella tasolla tapahtuvat jonkinlaisessa puolifantastisessa americana-maailmassa. Ensinnäkin Ozun tämän ajan elokuvat ovat kyllä melkoisesti velkaa amerikkalaisille mykkäelokuville, niistä lainataan todella paljon. (Ozun japanilaista elämää ja luonteenlaatua kuvaavat hiljaiset mestariteokset olivat tulossa vasta parin vuosikymmenen päästä.) Vinkit amerikkalaiseen elokuvakuvastoon ovat ihan näkyvänkin konkreettisia: Molemmissa elokuvissa törmätään asuntoihin, rosvojen pesäpaikkoihin jne joissa on paljon amerikkalaisia elokuvajulisteita. Jopa köyhän perheen kodin seinillä This night`s wife`ssa on niitä lähes vieri vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti