"Night and the city. The night is tonight, tomorrow night or any night. The city is London."
Jules Dassinin ohjaus on sellainen ahneuden avaus ja sellaista ahneuden arkeologiaa ettei paremmasta, pahemmasta väliä. Kaikki ottavat kaikilta. Paitsi epäuskottavan uskollinen tyttöystävä.
Richard Widmark esittää vimmaisesta vauhdista sekä vimmaisista ajatuksista/suunnitelmista suolansa saavaa jokapaikanhöylää Harry Fabiania, joka saa jälleen Kuningasidean, hän haluaa päästä mukaan Lontoon painibisnekseen, ja hän haluaa sinne nopeasti, ja hän haluaa sen huipulle! King of wrestling business. Ja kuten arvata saattaa, kuten genreen kuuluu, hän pääsee sinne! Melkein...
Widmark on jatkuvasti hikihoureisena innostujana tai pakoonjuoksijana aivan järjettömän hyvä, mestariluokkaa. Widmarkin kasvojen muuntautumiskyky ylimmästä innostuksesta paniikkiin ja pakokauhuun sekä alistuneen-levolliseen väsymykseen on huikeaa. Hyvää taustatukea antavat, mutta hyvin kauaksi Widmarkin suorituksesta jäävät Gene Tierney tyttöystävänä ja Herbert Lom ei hänkään niin puhdaspaperisena bisnesvastustajana.
Dassinin ohjaus on taidokasta syöksyntää Lontoon kaduilla, kapakoissa ja satamakujilla ja jämäkästi rönsyilevän käsikirjoituksen `luenta`mestarillista.
Parhaita noireja. Kuumeista menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti