Shaolin Invincibles (Hong Kong-77) Söpönköpöä pällistelyä ja ällistelyä, mutta ei mielenjäävää mielettömyyttä. Toiminta perustykitystä, mutta sitä riittää paljon.

Tervetuloa (p)ällistelemään keskinkertaisuutta! Keskiverto kung Tai sanotaan suoraan: Sitten perään pettymys! (Olen edellisen elokuvan ansiosta vielä kovassa kökkömuudissa.) Luulis, kun ollaan Vanhassa Ajassa miekat ja kilvet kolisten, niin luulis että Sieltä löytyis Jotain Todella Outoa Kamaa, mahdollisuudet ovat ajattomat ja rajattomat, MUTTA EI!! Siellä vois olla kaikenkarmaista kung fu-dinosauriksista martial arts- monstereihin... MUTTA EI!! MIKÄ IHME SIINÄ ON??!! Tässäkin erittäin geneerisesti tituleeratussa (olis pitänyt jo siitä tajuta tyhjyys, tyhmyys, vääränlainen) on pari kökönsöpöä kung fu-gorillaa. Söpöä, mutta se ei tuo löpöä, koska ei ole tarpeeksi köpöä. Näitä "Ehkä kököin `Miehet gorilloina, gorillapuvuissa` elokuva"- juttuja on kymmeniä, jollei satoja, ja itsekin on tukku tullut nähtyä. Eli eivät gorillat heittäneet ainakaan tätä katsojaa RoskaTaivaaseen. Vähän harvinaisempi on kaksi monimetrikielihemmoa, he heittävät semtään mut puun latvaan pällistelemään, ällistelemään. P.S. Pitkäpartahemmojahan taas on joka kung fu-leffasa.