Police Python 357 (Ranska-76)

Alain Corneaun elokuvassa nuori nainen (Stefania Sandrelli) tapailee kahta miestä, kilttiä, mutta synkkää poliisitoimen johtajaa (Francois Perier) ja kuumakalleista, rakastunutta, mutta yksinäisyyssynkkää poliisipäällikköä (Yves Montad). Toinen heistä tappaa naisen kun tämä avautuu arvostelemaan miehen löysää päättämättömyyttä. Ja mies joutuu ja juuttuu peittelyiden, petosten ja selittelyiden suohon... Mukana `juonessa`, `kuviossa` myös poliisitoimen sänkyyn sidottu vaimo (Sinmone Signoret, Montadin oikean elämän vaimo)... - Vähän liian pitkä elokuva, mutta löytää kulkevan uomansa suht aikaisessa vaiheessa, tai pikemminkin juoni askeltaa uomaa koko ajan määrätietoisesti, välillä hitaammin välillä nopeammin.. Lopun tulitaistelu yhtä aikaa turha ja `ratkaiseva`, tosin ihan lopun lipsahdus-pudotus-tiputusvilahdus geneerisyydessään haukotuttava, tylsä ja typerä. Elokuvan Dirty Harrymainen nimi kai jonkinlaista puoli-ironiaa, tosin aseita esitellään fetisistisesti seinillä, pöydällä, kädessä ja välillä kuin ilmassa leijuen. Montad `Dirty Harryilee` välillä ampumaradalla ja kaduilla aseen kanssa kieriskellen, kuperkeikkailen, ja kai kohta voltteillen, ja tietenkin ammuskellen. Mutta enimmäkseen pohtien. Ihan kadun - ja kodinläheinen pätkä, ja kun olisi ollut vielä vähän pätkempi, niin vot!