Hyvää roskaa? 2: Vacation of Terror (Meksiko-89) Kauhuelokuva nukkea tylsästi tuijottavasta tytöstä

Mustavalkofilmissä, mustavalkofilmialussa muinaisajan muinaisnoita poltetaan roviolla. Ennen sytytystä paikalle marssii joku kyläkenraali joku `tavallinen` nukke kädessään. Hän pistää sitä, ja noitakin saa piston. Sitten rovioidaan. Ja kerätään noidan kamat nukkeineen ja heitetään kaivoon.. Sitten siirrytään väreihin ja ns nykyaikaan, jossa meksiko-cowboy saa korvalappustereot ja alkaa danssaamaan ja rikas lapsiperheellä on ruokana keskellä pitkää pöytää lötköttävä lehmänpää!! Lapset eivät koske, maista.. Mutta sitten perhe siirtyy tietenkin nyrjäiseen, syrjäiseen sisältä ja ulkoa rojuiseen, romuiseen "kartanoon" ja siellä... tapahtuu tv-elokuvamaisia kauhutapauksia; Poika kiipeää, kiivetetään puun oksalle, kananmuna räjähtää ja tietenkin tyttö löytää nuken... Eli hyvin tv-kauhumaisia juttuja tosiaan, ja lisää tätä tavaraa: nukke/tyttö ovat offscreeninä ilmeisesti käyneet muiden nukkien, pehmolelujen kimppuun. Mutta itse elokuva näistä mainituista seikoista johtuen ei käy kauhulla(,) kauheasti katsojan kimppuun., kuin veitsi limppuun ja voihin, eikä kuljeta, kokoonnuta kauhukarkeloihin. Pehmeää ja pientä on, yksi, kaksi (siis kaksi veistä, toinen jalkaan, toinen käteen) veitsikaapin puukko-veitsi-ilmalennätys löytyy, mutta sehän on aika tavanomaista tavaraa.. Ja lopussa perinteisesti paukkuu ja räjähtää. Outo asia on se, että kaikki, tai edes kukaan ei lähde ex-kartanosta, kurjasta murjusta pois vaikka mikään, kukaan ei sitä estä, pihallakin pyöritään, eikä muinaiskartano tee perinteistä "Kaikki tyypit sisällä ja kaikki ovet ja ikkunat säppiin."-pako-karkukatkaisua-ratkaisua. Mutta ei tämä avan toivoton ole, tässä on tasaista (nutta myös samalla tasapaksua) tunnelmaa. Toisteisen tunnelman, tunnelman toisteisuuden voi myös kokea, nähdä, tuntea tasapaksuutena. Tätä voisi vähän vanuttaen ja venyttäen kutsua jopa lasten kauhuelokuvaksi, johtuen lähinnä tytön kokoaikaisesta hämillisestä katseesta. Verrattuna räikeästi meikattuun ja silmiään liikuttelevan nukkeen tyttöön ei ole siirtynyt pahuuden pisaraakaan. Hän vain tylsästi tuijottaa sitä. Voi olla tietoinen ratkaisu, mutta voi johtua myös aloittelijan amatöörimäisyydestä ja siitä ymmärrettävästi johtuvasta näyttelijätyön laihuudesta, ohuudesta. Ai niin, oli elokuvassa kaksi hienoa, käsittämätöntakin kohtausta: Tyypin ilmalennätys peiliin, takkaan jonka jälkeen hän katoaa savupilveen ja jääkaappi joka on täynnä hiiriä, rottia, hämähäkkejä, käärmeitä ruokien, mutta ei toistensa kimpussa. Sama eläinpopulaatio mellastaa myös makuuhuoneessa. Leikkiautokauhukohtaus jäi leikin asteelle, ehkä koko elokuvakin.