Hyvää roskaa 1: Nightmare at Noon eli Keskipäivän painajainen (USA-88) "Whole town goes psycho." Psyko potenssiin?... - Myrkkyvetinen-verinen ego->ecopainajainen

"Must be some kind of weird experiment." Paikallis-pikkukyläpunaniska sädepyssysoltuille: "Howdy, fellas! Them`s pretty lights, what`cha doing, making a movie?" Pikkukylän väestä tulee veden-verenhimoisia (siis vedestä verenhimoisia), viher, vihreäverisiä möyhääjiä, röyhääjiä, mutta ei hätää(?), heti elokuvan alussa esitetään APE´n eli Agency For The Protection Of The Environment upea autonovilogo. No kyllä hätä on ja viitataankohan lyhenteellä mölliäisten, rölliäisten apinamaisuuteen, en tiedä, mutta tämä Nico Mastorakisin "Myrkytämme väen vedellä ja suljemme kylän elektronisesti muulta maalta ja maailmalta"-leffaidea on mainiota mäiskettä, räiskettä ja siinä on mukana myös ajatuksenläiskettä. Nerokkaille leveleille elokuva etenee lopussa, jossa Sheriffi ja muut ottavat vastaan myrkyttäjäsulkijat vanhalla, vuosia sitten suljetulla drive-in-teatterilla, jossa on näköjään silloin esitetty High Noon (eli elokuvan nimikin kunnianosoitus sinnepäin), elikkä se Sheriffi! Kovaa kaartia ja kööriä: Wings Hauser, Bo Hopkins, George Kennedy sheriffinä, Kimberley Beck, Brion James myrkyttäjäpahiksena... "One of the assholes got away." "They always do, son."