Kristus pysähtyi Eboliin (Italia-79)

"Minut on määrätty tänne, sinä tulit vapaaehtoisesti." Vuonna-35 antifasistinen kirjailija-`läääkäri`- taiteilijamies (Gian Maria Volonte) karkoitetaan kaukaiseen kylään vuoristossa, mukaan lyöttäytyy `paikallinen` kulku-orpokoira. Kylä, kylät sielläpäin ovat kaukana Rooman vaikutusvallasta, sekä fyysisesti, että varsinkin henkisesti; Läheskään kaikki eivät ole Mussolinisteja, Hitleristejä. Mutta kaukana ollaan myös fyysisesti; köyhyys `kukoistaa`. - Hienoa tässä Francesco Rosin elokuvassa, Carlo Levin kirjassa on se, että asukkaat eivät ole takapajuisia kyttääjiä, vaan ottavat `lääkärin` (ei ole lukenut alaa läheskään `loppuun`, kuka olisi?) mieluummin hoitamaan sairaita, kuin paikallisen lääkärin. Myös paikallisvaltaa, Rooman kätyreitä asukkaat enimmäkseen vastustavat. Ihastuttavaa on elokuvan seesteisyys, vaikka mies ei saa poistua kylästä (alue on kylän `portista` hautausmaalle), niin hänen seurantansa ei ole päällepuristavaa, siitä pitävät kylläläiset huolen. Elokuva kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, mutta se lennähtää ohi (mutta ei mene ohi mielestä) hujauksessa. Tämän hujauksen aiheuttaa juuri levollinen, rauhallinen rytmi, sen kyytiin on mukava heittäytyä; istahtaa, mennä. Monet yhtä pitkät itsetarkoituksellisen fyysisesti täyteen tungetut taide -ja toimintaelokuvat tuntuvat turhan, tyhjän, tyhmän, ei ajattelevan aivokuormituksensa "ansiosta" paljon kestoaan pitemmiltä ja raskaimmilta katsoa.