"City is yours." `Ensimmäiseksi suureksi gangsterielokuvaksi` kutsuttu Underworld ei ole mikään toimintatykitys, vaan (ajan `elokuvahengen` mukaisesti) teatraalinen ja teatterilavasteinen rikosdraama. Tosin elokuva alkaa räjähdyksellä ja päättyy odotettuun, perinteiseen, tyypilliseen tulitaisteluun, mutta on tosiaan draamapainoitteinen, teatterikaupunki-kaupunginosamainen sukellus gangsterismin ja gangstereiden (ajatus)maailmaan. Tai jopa gangstereiden fantasia, haave, lumomaailmaan, sillä elokuvassa he asuvat, ovat, toimivat `omassa maailmassaan` jota rakennettu, tarkoituksellinen teatterimiljöö korostaa.
Alun räjähdys on yöllinen pankkiryöstö jonka gangsteripomo ("You may have the brains, bit I`ve got the guts." George Bancroft) yksin(!?) suorittaa. Tai ei sinänsä aivan yksin, teon näkee katujuoppo, ironinen filosofi `Rolls-Royce` joka lakonisesti lausahtaa: "The great Bull Weed closing another bank account." Pomo ottaa pummin mukaansa..
Minua elokuva ei täysin ottanut mukaansa. Äänetön (vain musiikki), puheeton gangsterointi ei oikein mene minulle. Olen tottunut, pitää olla kuuluvaa pauketta ja rätinää (ei jatkuvaa viulujen vinguntaa, rumpujen pärinää), pitää olla aikansa gangsterinäyttelijöiden narisevia nenä-ääniä, pitää olla vauhtia. Kaikkea tätä tästä pitkiä aikoja puuttuu. Itse teatterilavasteinen gangsterikaupunki ei minua haitannut, jopa pidin siitä, mutta siinä on rajoitteensa; Juuri vauhdin ja toiminnan suhteen. Tai niiden puutteen. Sisälavasteissa pyöritään liian pitkään. `Gangsteri`kahvilakohtauksessa (Satiirisen[?] Hollywoodmaisesti nimeltään Dreamland Cafe) ja gangstereiden(!) "aseet narikassa"-vuotispukujuhlassa on toimivaa tungoksen yhteenpakkautunutta imua. Ja kun krapulaiset vaeltavat juhlien jälkeen polviaan myöten serpentiinimeressä niin siinä on tuhlaamisen tunkkainen tulos. Ja kukkakauppa-ammuskelussa-tapossa on hullua tunnetta. Mutta nämä ovat pieniä pisteitä jähmeässä valtameressä. Loppu on parempi, jämäkämpi. räjähtävämpi. Ajattelinkin, arvasinkin niin. Mutta en kyllä odottanut niin, näin kovaa tykitystä, jopa ylitykitystä kun lopussa näin.
Näytteleminen on hyvää, tosin sekin liian jäykkää tetraalista gangsterielokuvaan. No, tää on näitä mykkänäyttelemisen viimeisiä kaikuja.
Omalla tavallaan mielenkiintoinen mikstuura, mutta liian jähmeä. Mutta kyllä tämän kuitenkin loppuun haluaa katsoa. Loppumeiningeissä onkin ytyä. Elokuva ei kestäkään kuin tunti 20 minuuttia. Gangsterielokuvaksi vähän. Silloin tällöin katsottava. Lue harvoin.
Kekseliäs kautta kökkö dialoginvaihto poliisin ja kukkakauppias(?!)gangsterin välillä:"Somebody framed me." "Since when are you a picture?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti