Tykkäsin Tarantinon Inglorious Basterdsista paljon, Djangosta vähän, Hateful Eightistä en vähääkään. Listasin tähän nämä kolme viimeistä elokuvaa ennen Once upon a time in Hollywoodia lähinnä siksi, että Basterds on näistä lähinnä `Hollywoodia`, molemmissa on tätä Tarantinon Tarantinomaista onnistunutta historian uudelleenkirjoittamista, se oli jo Basterdsissa loistavaa, tässä vieläkin enemmän. Muutenkin tämä on parempi kuin lähes loistava Basterds. Nuo kaksi `välifilmiä` on mukana vain sen vuoksi, että ei tullut Tarantinon viimeisistä filmeistä niin kovaa kolmikkoa kuin uran alun kolme. Eikä Basterds eikä Hollywoodkaan pääse niiden tasolle, mutta ovatpa pirun hyviä elokuvia.
Hollywoodin hautajaiset
Olen vieläkin aika tyrmässä Hollywoodista. Myöhemmin tulee lisää tekstiä, nyt ei pysty, sillä en odottanut siltä läheskään näin paljon (pelkoakin oli puserossa, lähinnä kahden edellisen elokuvan huonon, surkean suuruudenhulluuden takia), vaikkakin käsittelyssä on minun ja Tarantinon lempiajan ja lempielokuvien (ja yleensä elokuvien, elokuvientekemisen) maailma. Ja ystävyyden maailma; Loistavan, loistavan Brad Pittin esittämän rennon rentun stuntin ja loistavan Leonardo Di Caprion menneen maailman (tai sinnepäin menossa) elokuvatähden ystävyys kovien muutosten, jopa lopun alun Hollywoodissa. (Charles Mansonin ja Perheen lopun alkumainen vihainen värinä värisee kaikkialla elokuvassa, vaikka se on myös yhtä aikaa rento ajelu, kamerointi vuoden 1969 Los Angelesissa.) Tämä tarinointi, Tarantinointi on rento, pakoton, väreilevä elokuva. Lähellä mestariteosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti