Kyynikon noutopöytä

Jussi Kylätaskun näytelmäteksti ja Reima Kekäläisen tv-ohjaus `Hamppari. Huora` (Tv-teatteri-86) yhdistää ikuisesti jatkuvan, ikuisesti loppuvan avioliiton sekä samanlaisen postapokalyptisen maailman, Tuhkatasangon, "onnistuneesti" yhteen. Mistään onnistumisestahan tässä ei Avioliiton eikä Maailman kanssa voi puhua, mutta Aviopari vuorottelee näiden kahden ikuisen Maailmanlopun välillä.


Designkoti ja tuhkaa tuuleva Tasankomaailma ovat kuin yhtä, kahta karjaa; navetan-tallin sekä pölyisten peltojen porukkaa. Näiden välillä vuorotellaan, eikä kumpikaan eroa toisistaan. Eikä myöskään `syvennä suhdetta`. Jos ei sitten sitä tehdä kaivautumalla pölyyn, tuhkaan. Tai hengittämällä aavikkoilmaa. Kummassakin tapauksessa henki säilyy, hengitys kulkee. Kakoen, silti jatkuen.. Jatkuen Kylätaskun välillä jopa ehkä Oscar Wildemaisten heittojen siivittämänä: "Minä lähden. Lopullisesti." -> "Siinä on pohja jolta ponnistaa." / "Maailmassa ei ole mitään niin raakaa kuin kypsä ihmissuhde." (Ja: "Maailmassa ei ole mitään niin kypsyttävää kuin raaka ihmissuhde." lat huom) / "Mikään ei tuudita uneen niin makeasti kuin avioliiton analyysi." / "Olen ollut sairas sinusta. Sairas sinuun." -> "Tämä alkaa vakavasti vaikuttaa rakkausavioliitolta."


Antti Litja, Leena Uotila.