Foolish Wives (USA-22)

Huijarikreivi Karamzin (Erich von Stroheim) ja kaksi hänen huijariserkustaan pitävät "majaansa" Monte Carlossa (Hollywoodiin kalliisti [siihen mennessä kallein elokuva] ja upeasti rakennetussa maailmassa) ja pitävät yllä massiivista luksustaan rahanväärentäjän rahojen, ja niillä rulettipöydässä voitettujen summien avulla. Sekä naisilta vieteltyjen summien.


Stroheimin hahmo on ehkä hänen uransa helvetillisin, pahin pahuuden puolella flirttailevista keikarihamoista, inhoittava käärme, uljaan näyttelijän juhlaa. Hänen aamupalansa on: Juomaksi lasillinen häränverta(!) ja `muroiksi` kaviaaria (kaviaari kuulemma aitoa, Stroheimin vaatimuksia, häränveren aitoudesta en tiedä, heh)  Tämä `kreivi` "On kiinnostunut amerikkalaisista naisista", ja vietteleekin erään pohatan nuoren vaimon ja varsinkin rahat. Hän kastelee käsiään salaa ravintolapöydän sormienpesukupissa, nostaa kädet otsalleen ja tirauttaa "kyyneleet" pöytäliinalle. Ja nainen on myyty. Tosin rahat menevät miehelle. Samalla lailla surkeillen hän vie myös häneen umpirakastuneen palvelijattarensa elämänsäästöt. Tulipalossa hän hyppää ennen naista pelastuskankaalle, koska "Hänen herrasmiehenä on näytettävä mallia."


Elokuva oli alun perin tunteja pitempi, eriniminenkin, mutta studiopomot, sensuurit sun muut suhmuroinnit lyhensivät elokuvaa noin kahteen tuntiin. Sekin, tämäkin on mestariteos.


Stroheim ironisoi itseään, hahmoaan, eikä myöskään säästä `heitä`; Iskettävänä oleva mogulinvaimo lukee samaan aikaan Erich von Stroheimin kirjoittamaa kirjaa Foolish Wives ja lopussa Karamzinia odottaa kuolema ja viemäri(!), konkrettisesti!


Huijausten, julmuuden, megalomanian mestariteos.