Indonesia-kauhun ja toiminnan kovin nais ja mies-parivaljakko samassa elokuvassa! Nimittäin Suzzanna ja Barry Prima. (Viimeksimainittu alkuteksteissä priimaluokan marjasatoisesti/tasoisesti Berry Prima.)
Eettinen ja myyttinen, eettinen ja eteerinen prostituoitu-haamu-hahmo alkaa kostamaan itsensä ja lapsensa kuolemaa.
Kuten edellisessäkin elokuvassa (strangeweirdandoddin puolella), tässäkin alku on pit-kään laa-haus-ta, ehkä vielä enemmän kuin edellisessä. Eikä mikään ehkä, vaan asia on juurikin näin. Suzzana ja Prima pelastavat karismallaan (sitä onneksi kummallakin riittää) mitä pelastettavissa on. Kun on kysymyksessä näinkin `uusi` elokuva (ainakin edelliseen elokuvaan verrattuna uusi) ja tietäen parivaljakon hurjan elokuvauran, niin olisi odottanut aika ronskia räimettä, mutta melkoisen päinvastoin käy. Kovinkin hiljaista on `meno` tässä. Parit komediakohtaukset äärimnmäisen huokailuttavia. (Olisikin tehty komedia, komediaa alusta alkaen, tästä ei tiedä mitä on tehty ja mitä jätetty tekemättä. Tosin aihe, asia on synkkä.) Kattilakohtauksessa edes jotain matoista meininkiä, mutta kyllähän tämä paha pettymys on. Varsinkin juuri suhteutettuna tuohon kovaan parivaljakkoon. Kuin molemmat olisi jotenkin kahlittu, sidottu. Pahus, ei pahuus.
P.S. Aave riksan kyydissä-kohtaus olisi voinut olla hyvä, mutta se perseiltiin (sananmukaisesti) piloille. Onneksi kohtaus oli armollisen lyhyt. (Näkyvä, näkymätön) Noita auton ratissa ja lopun ilmassa leijailevat, lentävät lävistävät, lätistävät gorekädet sekä hirttonaruinen pureva pää olivat elokuvassa parasta, eikä se ole paljon se. Kokonaisuutena köyhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti