Kind Hearts and Coronets. Tässäpä varsinainen one of a kind-elokuva. Dennis Price esittää miestä joka kuuluu äitinsä kautta aatelisiin, mutta seikkailijaäiti ja poika hylättiin suvun "suojeluksesta". Maine ja rikkaus olivat ja on tuttua, mutta samoin `köyhyys`, tuttua on myös olla tyhjäpääsnobien (mukana hänen omiakin sukulaisiaan) pompoteltavana vaatehtimon työntekijänä. Niinpä hän päättää raivata 8(!) sukulaistaan (kaikkia esittää Alec Quinness!!!) edeltään, tieltään.. Jotta pääsisi Herttuaksi.
Loistava musta komedia murhista ja tyhjäpäisistä ja tyhjänpäiväisistä tyhjäntoimittaja-aatelisista. Dennis Price on loistava löysänä, mutta määrätietoisena etenijänä (hän on kuin laiska luonnonvoima, laiskan tehokas luonnonvoima, hieno herra ja katudandy) ja Guinness loistava rooleissaan, joista löytyy mm pappia, nimelläpaiskattuamiestä Ascoine D`Ascoinea, yksi naisroolikin. Tosin murhat tapahtuvat reilussa tunnissa, eli kovin pitkää syventämistä, syventymistä ei Guinness eikä katsoja rooleihin, uhreihin ehdi tehdä. Mutta loistava elokuva niistä, siitä huolimatta.
P.S. Price saattaa olla genre-eksploitaatiokatsojille tuttu, hän näytteli mm muutamissa Jess Francon 60-70-lukujen taitteen paremmissa, hulluimmissa (parempia: Venus in Furs, Vampyros Lesbos, hulluimpia: pari-kolme Frankenstein-elokuvaa) elokuvissa. Tosin valitettavasti jo melko pahasti alkoholisoituneena.
It Always Rains on Sunday. Vähän vähäisempi teos, mutta tanakkaa tarinaa sodanjälkeisen Lontoon kaduilta; Pikkurikolliset rispaantuneissa, vettyneissä, vinosaumaisissa puvuissa jatkuvassa vesisateessa aamuöisissä teemurjuissa, rasittavat brittijäykät puhtoiset piippupoliisit muka ymmärtävine kommentteineen, aamuöiset roskaiset kadut. Sopan lisänä vielä vankilapakoinen rikollinen ja häntä piiloitteleva `ex`-nainen. Vähän liiankin pienimuotoista piiloittelua, mutta sodanjälkeinen maailma tulee tanakasti iholle Elokuvan lopussa noirmaista epätoivoa.. Elokuvassa laulettu laulu nimeltä `Theme without words` kuvaa tilannetta hyvin. On jotain, mutta mitä?
Näiden elokuvien ohjaaja Robert Hamer oli mm Ealing-studioiden loisto-ohjaajia. Pitäis joskus tupla- tai tripla-arvostella myös Alexander Mackendrickin Whisky Galore! Man in White Suit ja Ladykillers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti