Dokumenttiohjaaja Wojchiech Wiszniewskin ainoa varsinainen näytelmä-teatterielokuva. (Sekin vain 52 min.)
Ujohko, yksinäinen, äidin luona asuva nuori mies, tehdastyöläinen haluaa oman asunnon. Mutta tehdas antaa asunnon vain aviopareille. Joten vaimoa etsimään. Korttelin vedenhakupaikalta löytyy sopiva, mutta avion alku on takkuista. Samoin suhteen loppu.
Hyvällä ja huonolla sykkeellä (kuten käsikirjoitukseen kuuluu) suoriutuvat näyttelijät vetävät roolinsa vivahteikkaasti. Käänteet ovat välillä hölmön kummallisiakin, mutta mahdollisia, ja terästävät tarinaa:
Esim miehellä on aluksi platonisehkosti kaksi `suhdetta`, ja tehtaan johtaja ehdottaa, että hän valitsee heistä miehelle naisen! Tähän ei onneksi tarvitse mennä, vaan mies valitsee sen `alkuperäisen`, vesipaikan naisen. Mutta nainen osoittautuukin hyvin hankalaksi tapaukseksi, ja suhteesta tulee nopeasti on-off-suhde. Varsinkin off. Elokuvan viimeinen kohtaus jossa tehtaan tarkastusryhmä saapuu muka `Onnea uuteen kotiin`-käynnille kattilalahjoineen juuri off-tilanteen jälkeen on aikamoinen alasajo. Hyvin näytelty sellainen. Kuten koko elokuvakin. Pituutta olisi vain saanut olla toinen mokoma lisää.
Hyvä, aito, mainio, loistavahko nimi elokuvalla. Kuvaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti