Saatananpalvonta-sarjamurhaajaa (Jeff Kober) ei saada hengiltä edes kaasukammiossa. Tämän jälkeen hänen ruumiinsa, voimansa, henkensä, mitkä lie jatkaa touhujaan, varsinkin poliisin (Lou Diamond Philips) perässä pyörimistä. Selvänäkijä-nainen (Melanien sisko Tracy Griffith) pyörii myös mukana tapausta tutkimassa ja Lou`ta hämmentämässä ja auttamassa, pahuutta pakoon juoksemassa ...
Ihan onnistunut ysärialku-kauhutoimintailu, jota Philipsin silosuloposkinaamailu laimentaa liikaa, mutta Koberin persoonallinen perunapeltoilu-kasvoilu ahavoittaa elokuvaa sopivasti synkempään suuntaan. Välillä, aika useastikin, junnaavuutta, mutta muutamat kummakohtaukset piristävät; Harvoin näkee `nykyaika`-toimintaelokuvaa, jossa Los Angelesissa tapahtuva takaa-ajo on suoritettu auton ja hevoskärryn välillä! Tätä olisi tosiaan katsonut huomattavasti pidempääkin, nyt se on vain pieni vilahdus. Myös kohtaus jossa saatanallinen sarjamurhaaja ottaa juoppohotellin katosta tuulettimen ja se jatkaa pirullista pyörimistään hemmon käsissä käytävätakaa-ajossa, on hörähdyttävän hullua meininkiä. Elokuva ei verinen, pentagrammikuvioilla kyllä sotataan.
Keskivertokauhua ja toimintaa, ei enempää eikä vähempää... Vaikka formaatin mukaan tähän viitataankin, niin sänkyyn eivät Timantti, eikä Tracy yhdessä pääse, siitä pitää juonenkatkaisu/ ratkaisu `huolen`. Mutta sairaalasänkyyn kuitenkin, mutta kumpi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti