23 Paces to Baker Street (Usa-56)

Sokea, kyyninen käsikirjoittajakuuluisuus (puhuu, purkaa tekstit nauhalle, Van Johnson) kuulee pubissa seinän läpi murhasuunnitelman ja muuta hämärää. Kaikkea hän ei kuule pubin perusmetelin läpi. Sitten alkaa selvittäminen perusporukan kanssa; Varakas sokea-miehemme, hänen palvelijansa ja paikalle pelmahtava ex-kihlattu (vera Miles). Ja poliisit tietenkin kanssa.


Paljon kehuttu, mutta mulle tämä jää vain värikkääksi ja hyvinnäytellyksi tavanomaisuudeksi, jota on kyllä ihan miellyttävää, suittua ja sujuvaa seurata. Hillittyä, hienostunutta, hieman Hitchcockiaanista väritelmää, mutta ei sen kummempaa. Hitchcockia hitusen, ei enempää.  (On tässä myös hitusen esigiallomaisuuttakin, sokeus, värikkyys, vilahtava puhelinkoppipuukotus.) Varsinkin Johnson on hyvä, jopa loistava, muut vähän perässähiihtäjiä. Kuitenkin kiva, värikäs perusjännäri. Elegantti, ehkä vähän liiankin..


Sokea näkevälle: "How does it look? It is beautiful?" Näkevä: "Yes, very beautiful; view, buildings.." Sokea: "You make it all so vivid, I can almost see it." Ja vielä sokea näkevälle naiselle: "I must come to see your view some day." Värikästä kyynisyyttä, Värikästä sokeutta, värikästä näkymättömyyttä. Värikästä värikkyyttä, heh.