Harmi, että Virran viemässä (alkuperäinen nimi murskaava, kertova kautta kaunistelevakin Smash-Up : Story of a Woman) hyvät näyttelijätyöt (varsinkin Susan Hayward) ja jämäkähkö käsikirjoitus suistetaan elokuvan lopussa saarnaavuuteen, selittelyyn ja epäuskottavuuteen. Elokuvan viimeinen puolituntinen ja varsinkin löysänlässähtävä lopetus epäuskottavalla onnellisuuskäänteellään vie tarinan raiteiltaan - imelyyteen. ("Now I understand..")
Susan Hayward esittää hyvin entistä laulajatarta, joka yksinäistyy, mustasukkaistuu ja alkoholisoituu laajassa luksusasunnossa. Hänen tähtilaulajamiehensä on koko ajan keikalla. Elokuvan ensimmäinen tunti on jämäkkää juonenkuljetusta, mutta viimeinen puolituntinen tosiaan (ehkä vähän enemmänkin) on sitten sitä lässähtävänlöysää petausta onnellisuuslopulle.
Samaa kappaletta esitetään elokuvassa erilaisissa yhteyksissä kyllästymiskynnyksen yli. Siitä ei tule mitään tarinan sitojaa/jakajaa, vaikka sellaista selvästi yritetään. Kappaleita olisi voinut tosiaan olla enemmän, kertoohan tarina kuitenkin musiikkimaailmasta. Mutta elokuvan tekeminen yhden kappaleen ympärillehän oli ainakin aikoinaan suosittua, niin muualla kuin meilläkin.
Elokuvan Suomi-nimi on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti