Ansa Ikonen ja Joel Rinne esittävät `paria` tässä realismi-fantasiasekoituksessa, jossa heidän esittämiensä hahmojen nuoruudenihastuminen on kantanut hedelmää aina keski-ikäisyyteen ja vanhuuteen asti (Ikosen ja Rinteen oikeakin ikäero melkein parikymmentä vuotta).
Rinne on `kylmä kapitalisti`, teollisuuspamppu joka on naimisissa alkoholisoituneen rahaperijättären kanssa, mutta ei halua eroa, koska pelkää yhtiön ja vaimon sen jälkeen `painuvan pohjamutiin.` Ikonen on taas puhdas ja uhrautuva tieteentekijä ja yksinhuoltaja, joka vie perheensä (kaksi lasta) läpi rahahuolien ja yleensäkin perheprobleemien, Ja tietenkin (elokuvan) lopussa pamahtaa palkintoa. Sekä raha että rakkaus. Lapsenkin epäily uutta ukkoa kohtaan häipyy muutamassa minuutissa.. Mutta tämmösihän nämä tarinat ovat,,
Filmin läpileikkausidea on Ikosen hahmon soittamat puhelut Rinteen vastaavalle. Ne on toteutettu melkoisen mallikkaasti, kahtena koko kuvaruudun/ valkokankaan jakavana kuvana, Näillä kuvauskikoilla tosin leuhkitaan aivan liian useasti ja pitkään.
Ikosen näytteleminen on ihan hyvää, Rinteellä välillä eksyy kieli poskeen, humorististeatraaliseksi heilumiseksi, johtuen varmaankin juonen melkoisesta älyttömyydestä. (=Ikäetotouhuilu)
Kaikesta huolimatta tai kaikesta johtuen ihan seurattava periodipala, ei kuitenkaan kovin kummoinen. Ei jätä merkittäviä jälkiä elokuvamuistiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti