Luulin tätä junaelokuvaksi, eli että koko elokuva tapahtuisi junassa. Näin ei suinkaan ole, vaan alku`seremonioiden` jälkeen elokuvan päänäyttelijät esitellään (toimivasti) kaikki omissa junahyteissään. Myös elokuvan laukaiseva (nimenomaan!) tapahtuma/tapaturma/surma tapahtuu kyseisessä kulkuvälineessä, Berlin Expressissä.. Tapahtumat/tapaturmat/surmat siirtyvät sen jälkeen raunioituneisiin kaupunkeihin, Frankfurtiin ja Berliiniin. (Näyttelijät kulkevat aidoilla paikoilla, tästä tulee voimakasta lisätwistiä tarinaan.)
Jacques Tourneurin ohjaamassa elokuvassa `rauhanprofessori` joutuu junassa peitemurhayrityksen kohteeksi. Tästä alkaa ihan tehokkaasti etenevä salaliittoralli, jossa eri kansallisuuksia edustava näyttelijä/roolikaarti yrittää selvittää tapausta noiden mainittujen kaupunkien kaduilla, kujilla ja kellareissa. Rauniot vilisevät monenmaalaista kulkijaa - jännitys kihelmöi. Kuka on kuka?
Tehokkaasti on myös tuotu esiin erilaisten psykologisten ja konkreettisten naamioiden taakse kätkeytyminen. Konkreettisesta voisi mainita seuraavan, loistavan idean: Kahden kapakkaklovnin esiintymisen salaravintolan lavalla, sekä seikkailut, pakenemiset rauniokaupungin kurimuksessa. Huumori ja Pelko.
Näyttelijöistä voisi nostaa esiin Robert Ryanin nuorekkaana jenkkinä sekä Roman Toporov nuorena neuvostoliittosotilaana. Hoitavat hommansa hyvin. Muu näyttelijistö on hyvää peränpitäjäporukkaa. Koko kaarti selviytyy reilusti plussan puolelle.
Elokuvan loppu on sekä kylmän kryptinen että vähän päällelisätyn `onnellinen` (viimeiset sekunnit.)
Selittävää selostajaääntä käytetään liian usein ja liian pitkään. (Roolihahmojen esittelyssä tämä toimii.) Ihan ilmankin olisi pärjätty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti