Jos olet TODELLA KÖKÖN JA KARUN ja sumuisen suttukauhun ystävä, niin Sledgehammer saattaa olla sinun elokuvasi. Ja ystävyytesi vain vahvistuu, jos pidät kauhuelokuvista joissa matalan murisevan sekä kitisevän korkean syntetisaattorisurinan säestämänä tyypit liikkuvat hidastetusti talon sumuisilla, savuisilla käytävillä. Ja ystävyytesi tähän leffaan, ja moniin muihinkiin vastaaviin saa verivalaisia, ikuisia mittoja jos vielä varsinkin olet kasari-kökkökauhuhalpisten ystävä.
Sledgehammer on straight to video-slashereiden buumin ensimmäisen aallon ensimmäisiä tuotoksia. Siinä ilkeän äidin kaappiin sulkema poika kasvaa ja pienenee siellä tilanteen mukaan läpi vuosien ja tulee sieltä ulos lekalahtaajana kierrellen haamumaisesti ympäri "kartanoa" juurikin mainittu työväline käsissään..
Ottaen huomioon työvälineen koon, gore ei ole yltiömäisen suurta, sekin enemmän leffan luonteen mukaisesti hidastetun sumuista, mutta kuitenkin goreen päättyvää..
Taloon tulee tietenkin taas "teini"lauma ja käytäväkarkelot voivat alkaa.. Elokuvan yhtenä "huippu"kohtana voidaan pitää "nuorten" lapsellisen riemuraivokasta ryyppäyskohtausta, joka on nähtävä, nähtävyys..
Uhka vai mahdollisuus? Kyllähän minun pitäisi kauhukakasta tykätä.
VastaaPoistaSekä Etttä.
VastaaPoista