Lina Wertmullerin ohjauksessa Metallimies Mimi(! Giancarlo Giannini) on seksivaikeuksissa vaimonsa (sukukin lähellä seuraamassa) kanssa ja poliittisesti vaikeuksissa mafian kanssa (suku, suvut lähellä seuraamassa). Mafia on kaupungissa kaikkialla, mutta myös kaupungeissa, sillä työmuutto Torinoon ei tilannetta muuta, paranna, mafia on sielläkin. (Näyttäisi että lähes jokaisella ylimpään sosiaaliluokkaan kuuluvalla on kolmiomerkki (piirretyt pisteet tai ruvet, syylät, syntymämerkki) kasvoissaan.) Mies esitetään mahtimachona, Vaimo seksiäpelkäävänä. Mutta niin vain vaimokin `sortuu` salasuhteeseen (josta syntyy lapsi), ja mies ensin tahollaan tietenkin samanlaiseen. Elokuva on mafian ja mahtimachoilun erittäin onnistunut satiiri. Dvd:n kannen huutama ` Jatkuva vuoristoratakomedia`, pitää melkein kautta osittain paikkansa, mutta mafian suorittama ammuskelukohtaus ei huumoria ole, vaikka sitä on kai vähän yritetty karnevalisoida. Mutta tästä huolimatta erittäin onnistunut elokuva, jossa mukana myös perinteistä, mutta tervetullutta `Kun kommunisti saa pikkuisen lisää palkkaa tai pikkuisen ylennyksen, niin kommunismi karisee`-yläluokan ajattelumallia, ja Mimi on niitä heilurimiehiä joihin tämä uppoaa.
Loppupuolen seksikohtauksessa on John Waters ja Rubensmaista lihallisuutta ilman vaatteiden painolastia ja pidäkkeisyyttä.
Vaihteleva, vauhdikas satiiri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti