Eli härmäksi Tekivät minusta rikollisen. (Alkunimet ja lepertelyt sikseen, tuo Suominimi lyö tietysti eniten tiettyjä kelloja, eli jopa vaatii kirosanaista, v^ttuilevaa väli, etu tai takaliitettä.) Ja: No jo on äijällä monta nimeä! Tämä näyttelijä-äijä alkoi jo ennen elokuvaa rasittamaan. Tämä Britti-Bion kuivakalle, kuivakroppa, kuivanaama (ja kyseessä ei ole Peter Cushing eikä heinäseiväs Christopher Lee), elikkä Trevor Howard ratkirikollisena (vielä vähemmän menee meikäläiselle romanttisena sankarina) ei kyllä edustanut etukäteen mainitulle meikäläiselle oikein minkään valtakunnan hyväksyntää, mutta niin vain Trevori pikkuisen puolelleen myrskytukka-parransänkipahiksena kuitenkin pikkuisen veti. Aika paljonkin, as a matter of fact.
Elokuvan nimi (nimet!) vetävät siihen suuntaan, että kyseessä on vakava, valtava valistus-valituselokuva (lapsesta liemeen), mutta siihen ei yhtään mennä, ylletä, vaan kyseessä on jo elokuvan alussa vakaasti, vakavasti rikollisoitunut (ainkin alkoholisoitunut, känniorientoitunut hemmo [no se Howardi]) joka kulkee sitä sivutietä ja piruilee `uskottavasti`. Parasta elokuvassa on alku ja loppu; Elokuvan pahistyyssijana toimii "hautaustoimisto" (todellisuudessa firman arkut toimivat mustan pörssin kuljetusvälineinä). Alussa kameroidaan ko `firman` kolmikirjaimiseen kattomainokseen RIP, luisuva lopputappelu tapahtuu saman morbidin mainoksen varjoissa ja valoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti