Mies menee taloon. Ainakin kameramies. Tämä on taas näitä (kauhu)elokuvia, niiden alkuja jossa kamera seuraa tyhjää taloa. Taloa jossa on joskus sattunut jotain.. Mutta onko se tyhjä?..
No, eipä tietenkään. Sillä talossa on `elävä taulu`, johon on kuvattu Jumalan ja Karl Marxin lookalikesekoituksen kasvot. Eiku, hei! On siellä joku toinenkin mies! Tätä miestä alkaa kamera, taulu, patsaat villisti ajamaan takaa. Tai ainakin kamera tekee villejä syöksytyksiä näitä päin. Lopulta mies syöksyy ikkunasta ulos kuoloonsa. Veri valuu, pulppuaa aivan eri suunnasta missä mies makaa..
Sitten `itse elokuvaan`: Taloa yritetään saada myydyksi, tehdä siitä bed and breakfast-paikka, mutta ensin pitää yrittää saada talon aave, se on juuri tuo taulun ja elokuvannimen wanha witch, pois paikalta. Mukaan talolle lähtee parapsykologiaryhmä kuvaajineen sekiä pari etsivää heidän turvakseen. Paikalla on jo valmiina likainen ja pelottava `groundkiipperi` sekä tietenkin se aave.. Tässä tohinassa loppuleffa meneekin.
Ja meneekin yllättävän toimivasti. Noita-ansa on heikon näyttelemisen, näppäröiden goreideoiden (luotilaatikosta itsestään leijuva ja lentävä luoti, vähän harvinaisempi suihkuletkun suorittama suihkutappo) ja näppärän efekti-idean (ilmassa aavemaisesti leijuvista isoista silmämunista kurottavat kädet) muodostama kauhu-gorekehrä, roska-gore ja kauhusyöveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti