Mestarisekoittaja Seijun Suzukin Fighting Elegy on sähäkkä satiiri, mutta hämmentävä elokuva nuorten miesten koulumaailman, heidän muodostamien puolisotilaallisten joukkojen, tukahdutetun seksuaalisuuden, katolisen uskon sekä sen `kansallisen` vastustamisen muodostamasta tanakasta keitoksesta.
Tässä vuoteen 1933 sijoittuvassa elokuvassa koulut tosiaan muodostavat omia puolisotilaallisia joukkojaan (jotkut kai useitakin) joita johdetaan ankaran kurin ja lapsellisen mölyämisen tuplasekoituksella, mutta seksuaalinen pidättäytyminen (jopa seksuaalisuuden hylkääminen) on asia jota kaikki nämä joukot toitottavat, ovat tästä yhtä mieltä. Yksittäiset miehet eivät tätä mieltä ole. Elokuvassa keskitytään yhden katolisen nuoren miehen ja naisen seksikärvistelyihin ja seksisuhteen ja yleensäkin suhteen mahdottomuuteen. Tuntuu että kaikki vain kapinoivat.
Mukana myös oikean sotilasmahdin ja poliisin ilmassaoloa, valepoliisikin löytyy. Itsestäni näyttäisi että välillä kapinointi esitetään seksuaalisuuden korvikkeena, tosin hämmentävästi välillä myös näyttää siltä että elokuva on tällaisen puolisotilaallisen kapinoinnin ketakaikkinen ylistys. Satiirin ja ylistyksen raja ylitetään ajoittain.
Monilla japanilaisilla ohjaajilla, Suzukin lisäksi varsinkin Nagisa Oshimalla, ja monilla muilla, on lähes julistuksenomainen vietti ja viehtymys nuoruuden ihannointiin. Ja tästä on syntynytkin monta upeaa elokuvaa. Lisäksi täytyy mainita että ne ovat myös kuvauksellisesti mietityn hienoja. Fighting Elegy`nkin kuvaus on jopa liiankin upeaa aiheeseensa, mutta yhtäkaikki pysäyttävää. Vuonna 1967 hän sitten lähes pysäytti uransa (ulkopuolisten toimesta) tehdessään kertakaikkisen villin vision, Branded to Kill`in. Siihen verrattuna Elegyn kuvaus on varovaista, maltillista, mutta kuitenkin juuri sopivan visuaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti